What do you think?
Rate this book
Syytös � Muuan akateeminen komitragedia
”On juostava nopeammin ja tehtävä enemmän vähemmällä!�
Syytös on kuvaus nyky-Suomesta, joka on valmis myymään sivistyksensä vähiten tarjoavalle.
Se on kirja kurjistuneesta ٲöäästä, hiipuvasta demokratiasta ja merkityksensä hukanneista yliopistoista - syytettyjen penkillä maan korkeimmin koulutetut ihmiset.
Esseistiikkaa, päiväkirjaa, valitusvirttä ja autofaktaa yhdistelevä teos on syytekirjelmä, jonka kohteina ovat sivistyksen romuttajat ja demokratian tallojat. Se on vuodenkierto, sairasloma ja kattilanhakkaajan omakuva.
Syytös on omakohtainen kertomus yliopistoista, jotka eivät enää tiedä, mitä ne tekevät. Se haukkuu nyky-yliopistot, mutta laajenee samalla kuvaukseksi muutosjohtajista, rullaavista strategioista ja kauppakamarien pojista.
”Ei auta kuin nousta maasta entistä vittumaisempana.�
Syytös on kuvaus nyky-Suomesta, joka on valmis myymään sivistyksensä vähiten tarjoavalle.
Se on kirja kurjistuneesta ٲöäästä, hiipuvasta demokratiasta ja merkityksensä hukanneista yliopistoista - syytettyjen penkillä maan korkeimmin koulutetut ihmiset.
Esseistiikkaa, päiväkirjaa, valitusvirttä ja autofaktaa yhdistelevä teos on syytekirjelmä, jonka kohteina ovat sivistyksen romuttajat ja demokratian tallojat. Se on vuodenkierto, sairasloma ja kattilanhakkaajan omakuva.
Syytös on omakohtainen kertomus yliopistoista, jotka eivät enää tiedä, mitä ne tekevät. Se haukkuu nyky-yliopistot, mutta laajenee samalla kuvaukseksi muutosjohtajista, rullaavista strategioista ja kauppakamarien pojista.
”Ei auta kuin nousta maasta entistä vittumaisempana.�
181 pages, Paperback
First published August 13, 2024
35 people are currently reading
443 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 43 reviews
November 10, 2024
Täydellinen. Yhtaikaa pahanmielenkirja ja samastuttava vertaistukikirja. Ja kumpanakin tosiaan: täydellinen.
March 4, 2025
hurjaa raippaa ja syystä! taidokkaasti kirjoitettu analyysi yliopistojen ja sivistyksen alasajosta, heijastelee hyvin yleistäkin yhteiskunnallista zeitgeistia
Read
December 19, 2024Sisällöltään tietenkin turhauttava ja hirveä, etenkin samansuuntaista uraa toivovalle/harkitsevalle. Muodoltaan kuitenkin nokkela, piikikäs, mehukas ja täsmällinen. Oli lohdullista ja ilahduttavaa viimein lukea suomalaista akateemissävytteistä kirjallisuutta, joka on sivistynyttä vaivatta. Suuret sanat ja nimet puettiin tässä siihen asiaankuuluvaan raskauteen, johon ne vain pienen kepeyden saattelemana suostuvat. Tämä huomio kirjan vaivattomuudesta yhdistyy silmissäni myös Kuuselaan hahmona: meillä on Suomessa paljon setiä, joiden akateeminen kirjoittaminen on vaivaannuttavan kankeaa ja kaavamaista. Samat tyypit asuttavat myös Kuuselan kirjan kokouksia. Kuuseloita voisin toivoa suhteessa maahamme enemmän.
Bonuspisteitä Lontoo-nostalgiasta, johon samaistun kaikkein eniten koko maailmassa.
Bonuspisteitä Lontoo-nostalgiasta, johon samaistun kaikkein eniten koko maailmassa.
September 18, 2024
Huhhuh. Toki tässä on ollut useamman vuoden (olen ollut vasta viisi vuotta takaisin suomalaisessa yliopistossa) tunne, ettei kaikki ole hyvin. Managerialismi ja kaupallistuminen toki näkyy esim. yliopiston viikkotiedotteissa koko ajan. Mutta Kuusela osoittaa, kuinka "nextillä levelillä" tässä sivistyksen alasajossa todella ollaan. Moni tuntuu loukkaantuneen siitä, että koko professorikunta laitetaan samaan syytettävien joukkoon ("ei kaikki professorit"), mutta itseäni ei haittaa. Oppiaineiden välillä on eroja, mutta mukavuudenhalu voittaa kaikissa halun panna itsensä likoon. Kenenkään ei pitäisi sitä joutua tekemään samalla tavalla kuin Kuusela on joutunut. Mutta kiitos siitä kumminkin. Tässä on raudankova tutkija ja kirjoittaja elementissään.
September 20, 2024
Järkyttävä kuvaus ajastamme, jossa sivistys ja ajattelu ja tutkimus ja kehitys nakertavat itse itsensä rotkoon. Suuri suositus, vaikka hetkittäin (perusteltu) vimma ja (perusteltu) sisäpiiriläisyys hajoitti lukukokemusta ei‐yliopistolaiselle.
December 27, 2024
En ole yliopistolainen. Sen sijaan maailma ja ٲöää on tullut tutuksi. Yliopistoelämän tyhmentämisen voi vetää tällä hetkellä lähes mihin tahansa.
Joka luulee, ettei yliopistokritiikki koske itseä, luulee todennäköisesti myös, ettei trumpin vaalivoitto koske Suomea.
Kuusela kritisoi terveytensä uhalla yliopistojen tyhmentämistä rahoitushakemus synergia strategia pöhinäksi ja kertoo, että se heikentää demokratiaa jos yliopiston hallituksessa ei ole yhtään yliopistolaista, pelkkiä teknologiasektorista ostettuja urajohtajia.
Kirjan täräyttävintä antia on sen nimi ja alussa oleva syytettyjen luettelo. Niin ihanan suoraa ja raikasta ja epäsuomalaista etten tiedä miten päin olisin.
Kuuselaa ja kaltaisiaan tavataan kutsua rohkeiksi, mitä muutakaan sanaa käyttäisin. Jos Kuuselan kaltaisia ihmisiä ei olisi, maailman kaikki vääryydet tapahtuisivat, vielä enemmän kuin nyt.
Onhan se Suomen kokoisessa maassa uskomatonta että joku uskaltaa sisältäpäin kritisoida ja ihan kunnolla, syylliset sormella osoittaen. Haa!
Hieman leuhkakin hän on siellä täällä saavutuksistaan, sanomisistaan. Saa ollakin, tekee myös sen niin rehellisen vastaanpanemattomasti että se on hellyttävää enemmän kuin ärsyttävää.
Seuraavaksi tarvitaan vastaava kirja julkisesta terveydenhuollosta jossa olemme vaiheessa "täytyy ensin saada kokonaan rikki, jotta olemme valmiita sen yksityistämiselle."
Joka luulee, ettei yliopistokritiikki koske itseä, luulee todennäköisesti myös, ettei trumpin vaalivoitto koske Suomea.
Kuusela kritisoi terveytensä uhalla yliopistojen tyhmentämistä rahoitushakemus synergia strategia pöhinäksi ja kertoo, että se heikentää demokratiaa jos yliopiston hallituksessa ei ole yhtään yliopistolaista, pelkkiä teknologiasektorista ostettuja urajohtajia.
Kirjan täräyttävintä antia on sen nimi ja alussa oleva syytettyjen luettelo. Niin ihanan suoraa ja raikasta ja epäsuomalaista etten tiedä miten päin olisin.
Kuuselaa ja kaltaisiaan tavataan kutsua rohkeiksi, mitä muutakaan sanaa käyttäisin. Jos Kuuselan kaltaisia ihmisiä ei olisi, maailman kaikki vääryydet tapahtuisivat, vielä enemmän kuin nyt.
Onhan se Suomen kokoisessa maassa uskomatonta että joku uskaltaa sisältäpäin kritisoida ja ihan kunnolla, syylliset sormella osoittaen. Haa!
Hieman leuhkakin hän on siellä täällä saavutuksistaan, sanomisistaan. Saa ollakin, tekee myös sen niin rehellisen vastaanpanemattomasti että se on hellyttävää enemmän kuin ärsyttävää.
Seuraavaksi tarvitaan vastaava kirja julkisesta terveydenhuollosta jossa olemme vaiheessa "täytyy ensin saada kokonaan rikki, jotta olemme valmiita sen yksityistämiselle."
February 25, 2025
Riemastuttava, rohkea ja suora huuto demokratian hautajaisissa, joita parhaillaan todistamme maailmanlaajuisesti. Mitä on tapahtunut yliopistomaailmassa viimeisen kymmenen vuoden aikana, tapahtuu maailmassa nyt: rahan edessä kumartavat kaikki, ensin vapaaehtoisesti, sitten jo pakotettuina, kun valta on siirtynyt mammonalle.
Ehkä ٲöään kurjistuminen, yhteiskunnan polarisoituminen, talouden edessä nöyrtyminen, sivistyksen ohittaminen, ihmisyyden unohtaminen - siis omat valintamme - ovat tuoneet meidät tähän, missä nyt olemme. Ihan itse näitä askeleita on otettu, ihan itse on suostuttu koulutus- ja sote-alan leikkauksiin ja työntekijöiden oikeusturvan heikentämiseen. Voisimmeko ihan itse myös korjata asioita?
Toivoon yrittää Hanna Kuusela lopettaa kirjansa Syytös. Hetken olen jo varma, että hyvin meille käy, kunhan vain löydämme toisemme ja toimimme yhdessä. Ehkä on paras lopettaa juuri tähän.
Kuusela on älykäs tarkkanäköinen, rohkea ja viisas ihminen, jonka kynä juoksee totuuden sanoja. Hänenlaisiaan tarvitaan lisää. Suosittelen myös Sivumennen-podcastin jaksoa tästä kirjasta.
Ehkä ٲöään kurjistuminen, yhteiskunnan polarisoituminen, talouden edessä nöyrtyminen, sivistyksen ohittaminen, ihmisyyden unohtaminen - siis omat valintamme - ovat tuoneet meidät tähän, missä nyt olemme. Ihan itse näitä askeleita on otettu, ihan itse on suostuttu koulutus- ja sote-alan leikkauksiin ja työntekijöiden oikeusturvan heikentämiseen. Voisimmeko ihan itse myös korjata asioita?
Toivoon yrittää Hanna Kuusela lopettaa kirjansa Syytös. Hetken olen jo varma, että hyvin meille käy, kunhan vain löydämme toisemme ja toimimme yhdessä. Ehkä on paras lopettaa juuri tähän.
Kuusela on älykäs tarkkanäköinen, rohkea ja viisas ihminen, jonka kynä juoksee totuuden sanoja. Hänenlaisiaan tarvitaan lisää. Suosittelen myös Sivumennen-podcastin jaksoa tästä kirjasta.
December 27, 2024
5/5 kirjoitustyyli tykkään syyttelystä
March 5, 2025
Upea, riemukasta, voimaannuttavaa! Toki myös raivostuttavaa ja turhauttavaa, mutta täytti näistä kumpuavalla toivolla ja taisteluhalulla.
January 25, 2025
Esseitä etenkin yliopistojen mutta samalla myös yleisemmin demokratian ja ٲöään kriisistä. Kirjan nimen mukaisesti siinä syytetään eri tahoja, jotka romuttavat yliopistojen toimintakulttuuria.
"Jos paikat, joille on annettu tehtäväksi vaalia ja kartuttaa ihmiskunnan yhteistä tietoa, osaamista, sivistystä ja ajattelukykyä, ovat sekaisin, mitä voi odottaa muulta yhteiskunnalta? Jos yliopistoissa on menetetty usko � sanotaanko vaikka demokratiaan ja sivistykseen � voiko näiden ihanteiden olettaa kukoistavan muualla?"
Tämä sitaatti on jäänyt kummittelemaan mieleen:
"Vuodet yliopistolla ovat tehneet tehtävänsä: oikeastaan kukaan meistä ei osaa kuvata tai nähdä toivon lähteitä. Kukaan meistä ei tiedä, missä toivo sijaitsee, mistä sen voisi löytää tai mitä se edes on. Osaamme kertoa kaiken toivottomuudesta, mutta toivosta emme tiedä mitään."
Minulla on jo pitkään ollut se käsitys, etteivät yliopistot ole kovinkaan miellyttäviä ja inhimillisiä työskentely-ympäristöjä, ja Kuuselan kirja vain vahvisti tätä käsitystä.
"Jos paikat, joille on annettu tehtäväksi vaalia ja kartuttaa ihmiskunnan yhteistä tietoa, osaamista, sivistystä ja ajattelukykyä, ovat sekaisin, mitä voi odottaa muulta yhteiskunnalta? Jos yliopistoissa on menetetty usko � sanotaanko vaikka demokratiaan ja sivistykseen � voiko näiden ihanteiden olettaa kukoistavan muualla?"
Tämä sitaatti on jäänyt kummittelemaan mieleen:
"Vuodet yliopistolla ovat tehneet tehtävänsä: oikeastaan kukaan meistä ei osaa kuvata tai nähdä toivon lähteitä. Kukaan meistä ei tiedä, missä toivo sijaitsee, mistä sen voisi löytää tai mitä se edes on. Osaamme kertoa kaiken toivottomuudesta, mutta toivosta emme tiedä mitään."
Minulla on jo pitkään ollut se käsitys, etteivät yliopistot ole kovinkaan miellyttäviä ja inhimillisiä työskentely-ympäristöjä, ja Kuuselan kirja vain vahvisti tätä käsitystä.
January 20, 2025
Ahh� ajankohtainen, suora, perusteltu ja demokratiaa puolustava teos. Monet akateemikot ovat tällä hetkellä huolissaan yliopistojen (ja tutkimuksen) autonomian rapauttamisyrityksistä, sekä poliittisesta ohjailusta.
Kreikan sanat dēmos ja kratos tarkoittavat suomeksi kansaa ja valtaa, yhdessä kansanvaltaa. Kuusela selittää hyvin, mitä tämä käytännössä tarkoittaa ja miksi demokratia ei ole missään nimessä itsestäänselvä tai muuttumaton prosessi. Se on dynaaminen, jatkuvassa liikkeessä � ja tällä hetkellä liike suuntautuu kauemmas demokratiasta sekä Suomessa, että yleisesti Euroopassa.
Demokratian lisäämisessä yliopistoissa on vahva sananvapauteen ja objektiivisuuden ihanteeseen tähtäävä tavoite: Yliopistojen on tarkoitus ohjata itseään, koska vain näin voidaan varmistaa, etteivät poliitikot ala kontrolloida ja sensuroida tiedettä tai liike-elämä korruptoida sen perusperiaatteita. Kuten Kuusela asian kiteyttää: ”Yliopistollisen ajattelutavan mukaan parhaimman argumentin kuuluu voittaa, ei isoimman tykin tai peniksen. Parhaiten tämä itse itsensä ohjaaminen tapahtuu demokratian avulla, aivan kuten kaikissa muissa järjellisissä yhteisöissä� (s.29). Yliopistodemokratian kultakaudet ajoittuvat 60- ja 70-luvuille, minkä jälkeen hallintomuotoa on muutettu rajusti ja yliopistoa viety yrityksen suuntaan (eli demokraattisesti valitun johdon tilalle on tullut autoritäärinen johto, joka ei ole velvollinen yliopistolaisille). Kuten Kuusela teoksessaan kuvaa, on siirrytty brändilogojen ja tutkijoiden jatkuvan markkinapaineen aikaan.
”Huipputuloiset usein karsastivat vaaleja ja politiikkaa, jota he pitivät lehmänkauppoina, siltarumpujen rakentamisena, löysien kompromissien tehtailuna ja korruptoituneina ryhmämatkoina, jotka naamioitiin koulutusreissuiksi. Tutkimussessamme kutsuimme huipputuloisten näkemyksiä epäpoliittiseksi ratkaisukeskeisyydeksi (unpolitical solutionism). Näkemyksiä siivitti usko siihen, että jossain odotti joukko oikeita ratkaisuja, mutta vaaleilla valitut poliitikot eivät vain heikkouttaan tarttuneet niihin, koska demokratian perusjuonne estää toteuttamasta parhaita ratkaisuja. Siksi tarvitaan vahvoja johtajia, virkamiehiä ja rikkaita omistajia, joiden ei tarvitse hakea päätöksilleen mandaattia vaaleissa. Huipputuloisia kuunnellessani ajattelin puheen olleen naamioitua luokkasotaa, ravintoketjun huipulle päässeiden fantasia muiden alistamisesta. Enää en ole varma, onko demokratian halveksinta vain oman luokka-aseman ja etuoikeuksien varmistelua. Tuntuu kuin se olisi tauti, joka voi tarttua meistä jokaiseen. Autoritaaristen puolueiden kannattajiin se on tarttunut jo kauan sitten, mutta nykyään kuulen yhä useammin myös yliopistolla vakuuttelua siitä, että asiat hoituisivat paremmin, jos kaikki valta annettaisiin jollekulle toiselle. Mistä halu vapauttaa itsensä vastuusta ja sitä myötä vapaudesta? Väsymystä, kyllääntymistä demokratiaan. Sitä se kai on. Modernisaation tragedia.� (S.58-59)
Itseäni inspiroi erityisesti modernin kehityksen vertaaminen kreikkalaiseen Antigone -näytelmään, joka on kirjoitettu yli 2000-vuotta sitten. Kreikan historiasta voi oppia sen, että demokratia on kukoistanut ennemmin lyhyinä välähdyksinä (vuosikymmeninä) kuin pidemmissä, sadan vuoden jaksoissa. Demokratia on ollut esivanhempiemme kovan työn ja taistelun tulos, kuten myös tasa-arvoinen peruskoulujärjestelmä. On sääli, että sen arvoa ei enää aina nähdä tai sen peruspilarit eivät ole yhteisesti jaettuja.
Kreikan sanat dēmos ja kratos tarkoittavat suomeksi kansaa ja valtaa, yhdessä kansanvaltaa. Kuusela selittää hyvin, mitä tämä käytännössä tarkoittaa ja miksi demokratia ei ole missään nimessä itsestäänselvä tai muuttumaton prosessi. Se on dynaaminen, jatkuvassa liikkeessä � ja tällä hetkellä liike suuntautuu kauemmas demokratiasta sekä Suomessa, että yleisesti Euroopassa.
Demokratian lisäämisessä yliopistoissa on vahva sananvapauteen ja objektiivisuuden ihanteeseen tähtäävä tavoite: Yliopistojen on tarkoitus ohjata itseään, koska vain näin voidaan varmistaa, etteivät poliitikot ala kontrolloida ja sensuroida tiedettä tai liike-elämä korruptoida sen perusperiaatteita. Kuten Kuusela asian kiteyttää: ”Yliopistollisen ajattelutavan mukaan parhaimman argumentin kuuluu voittaa, ei isoimman tykin tai peniksen. Parhaiten tämä itse itsensä ohjaaminen tapahtuu demokratian avulla, aivan kuten kaikissa muissa järjellisissä yhteisöissä� (s.29). Yliopistodemokratian kultakaudet ajoittuvat 60- ja 70-luvuille, minkä jälkeen hallintomuotoa on muutettu rajusti ja yliopistoa viety yrityksen suuntaan (eli demokraattisesti valitun johdon tilalle on tullut autoritäärinen johto, joka ei ole velvollinen yliopistolaisille). Kuten Kuusela teoksessaan kuvaa, on siirrytty brändilogojen ja tutkijoiden jatkuvan markkinapaineen aikaan.
”Huipputuloiset usein karsastivat vaaleja ja politiikkaa, jota he pitivät lehmänkauppoina, siltarumpujen rakentamisena, löysien kompromissien tehtailuna ja korruptoituneina ryhmämatkoina, jotka naamioitiin koulutusreissuiksi. Tutkimussessamme kutsuimme huipputuloisten näkemyksiä epäpoliittiseksi ratkaisukeskeisyydeksi (unpolitical solutionism). Näkemyksiä siivitti usko siihen, että jossain odotti joukko oikeita ratkaisuja, mutta vaaleilla valitut poliitikot eivät vain heikkouttaan tarttuneet niihin, koska demokratian perusjuonne estää toteuttamasta parhaita ratkaisuja. Siksi tarvitaan vahvoja johtajia, virkamiehiä ja rikkaita omistajia, joiden ei tarvitse hakea päätöksilleen mandaattia vaaleissa. Huipputuloisia kuunnellessani ajattelin puheen olleen naamioitua luokkasotaa, ravintoketjun huipulle päässeiden fantasia muiden alistamisesta. Enää en ole varma, onko demokratian halveksinta vain oman luokka-aseman ja etuoikeuksien varmistelua. Tuntuu kuin se olisi tauti, joka voi tarttua meistä jokaiseen. Autoritaaristen puolueiden kannattajiin se on tarttunut jo kauan sitten, mutta nykyään kuulen yhä useammin myös yliopistolla vakuuttelua siitä, että asiat hoituisivat paremmin, jos kaikki valta annettaisiin jollekulle toiselle. Mistä halu vapauttaa itsensä vastuusta ja sitä myötä vapaudesta? Väsymystä, kyllääntymistä demokratiaan. Sitä se kai on. Modernisaation tragedia.� (S.58-59)
Itseäni inspiroi erityisesti modernin kehityksen vertaaminen kreikkalaiseen Antigone -näytelmään, joka on kirjoitettu yli 2000-vuotta sitten. Kreikan historiasta voi oppia sen, että demokratia on kukoistanut ennemmin lyhyinä välähdyksinä (vuosikymmeninä) kuin pidemmissä, sadan vuoden jaksoissa. Demokratia on ollut esivanhempiemme kovan työn ja taistelun tulos, kuten myös tasa-arvoinen peruskoulujärjestelmä. On sääli, että sen arvoa ei enää aina nähdä tai sen peruspilarit eivät ole yhteisesti jaettuja.
February 5, 2025
En tunne Hanna Kuuselaa, vaikka nykyään työskentelemmekin samalle työnantajalle. Enkä tiedä, mitä hän ajattelisi minusta ja työstäni, jos kohtaisimme � olenhan kuitenkin omalta osaltani ollut kätyröimässä maaliin mm. yliopistojen opiskelijavalintauudistusta, joka sekin tuntuu Kuuselan näkemyksen mukaan olevan malliesimerkki yliopistodemokratian rapauttamisesta. Toivottavasti tiemme jossain vaiheessa risteäisivät, sillä näihin dialogeihin heittäytyisin mielelläni.
Syytös on kaikessa kaunaisuudessaan pieni mutta painava kirja, joka on hyvin, ellei jopa loistavasti kirjoitettu. Olen vilpittömästi samaa mieltä monista Kuuselan epäkohdiksi nostamista asioista, mutta veikkaan, että suhtautumisemme ja tapamme pyrkiä ratkomaan näitä ongelmia yliopistoyhteisön sisällä ovat varmasti aika erilaisia. Ja ratkaisuja tai vaihtoehtoja, niitä Kuusela tarjoilee kirjassaan vähän, jos ollenkaan. Siinä mielessä teos muistuttaa oikeastaan hämmästyttävän paljon poliittisesti varsin toiselta laidalta kumpuavia entisten hyvien aikojen haikailua. Silloin, kun kaikki oli paremmin kuin nyt (vaikka oikeasti ei tietenkään näinkään ole).
Ajattelen kuitenkin, että jokaisen yliopistossa työskentelevän kannattaisi lukea tämä kirja ja reflektoida omaa rooliaan osana yliopistoyhteisöä. Mitä enemmän valtaa, sen suuremmalla syyllä. Hopi-viisaus jää kaikumaan päähän: Me olemme ne, joita olemme odottaneet.
Syytös on kaikessa kaunaisuudessaan pieni mutta painava kirja, joka on hyvin, ellei jopa loistavasti kirjoitettu. Olen vilpittömästi samaa mieltä monista Kuuselan epäkohdiksi nostamista asioista, mutta veikkaan, että suhtautumisemme ja tapamme pyrkiä ratkomaan näitä ongelmia yliopistoyhteisön sisällä ovat varmasti aika erilaisia. Ja ratkaisuja tai vaihtoehtoja, niitä Kuusela tarjoilee kirjassaan vähän, jos ollenkaan. Siinä mielessä teos muistuttaa oikeastaan hämmästyttävän paljon poliittisesti varsin toiselta laidalta kumpuavia entisten hyvien aikojen haikailua. Silloin, kun kaikki oli paremmin kuin nyt (vaikka oikeasti ei tietenkään näinkään ole).
Ajattelen kuitenkin, että jokaisen yliopistossa työskentelevän kannattaisi lukea tämä kirja ja reflektoida omaa rooliaan osana yliopistoyhteisöä. Mitä enemmän valtaa, sen suuremmalla syyllä. Hopi-viisaus jää kaikumaan päähän: Me olemme ne, joita olemme odottaneet.
April 25, 2025
"Jos paikat, joille on annettu tehtäväksi vaalia ja kartuttaa ihmiskunnan yhteistä tietoa, osaamista, sivistystä ja ajattelukykyä ovat sekaisin, mitä voi odottaa muulta yhteiskunnalta? Jos yliopistoissa on menetetty usko sanotaanko vaikka demokratiaan ja sivistykseen - voiko näiden ihanteiden olettaa kukoistavan muualla? En usko, ja siksi kirjoittamisellani on kiire."
Kuusela kertoo, miltä näyttää, kuulostaa ja tuntuu, kun tehokkuutta korostava bisnesmalli ja määräilevät muutosjohtajat valtaavat yliopiston. Teos on puolustuspuhe demokratian, reilumman ٲöään, kriittisen pohdinnan ja tieteen puolesta. Kuusela kirjoittaa tiiviisti ja informatiivisesti ja elävöittää tekstiään vertauksilla tieteisiin ja taiteisiin.
Syytös toimii muistutuksena siitä, että ME olemme ne, joita olemme odottaneet toimimaan vastavoimana maailmassa, jossa elämäntahti kiihtyy, raha merkitsee yhä enemmän ja ihmisten hyvinvointi ja oikeudet ovat jäämässä toissijaisiksi. Inspiroivaa ja toivoa herättävää luettavaa!
Kuusela kertoo, miltä näyttää, kuulostaa ja tuntuu, kun tehokkuutta korostava bisnesmalli ja määräilevät muutosjohtajat valtaavat yliopiston. Teos on puolustuspuhe demokratian, reilumman ٲöään, kriittisen pohdinnan ja tieteen puolesta. Kuusela kirjoittaa tiiviisti ja informatiivisesti ja elävöittää tekstiään vertauksilla tieteisiin ja taiteisiin.
Syytös toimii muistutuksena siitä, että ME olemme ne, joita olemme odottaneet toimimaan vastavoimana maailmassa, jossa elämäntahti kiihtyy, raha merkitsee yhä enemmän ja ihmisten hyvinvointi ja oikeudet ovat jäämässä toissijaisiksi. Inspiroivaa ja toivoa herättävää luettavaa!
December 31, 2024
Omana opiskeluaikanani lilluin pienemmän kaupungin humanistisessa yliopistotodellisuudessa, jossa vain taivas oli rajana. En kuullut sanoja "innovaatio", "kilpailukyky" tai "turbulenssi" kertaakaan. Nyt Hanna Kuuselan autofaktaa luettuani tajusin, että samanlaiset kokemukset ovat tuskin enää mahdollisia. Yliopistojen autonomia ja ajatus siitä, että tiede itsessään on arvokasta, tuntuu joutuneen romukoppaan talouden, menestyksen ja ٲöäälähtöisyyspöhinän tieltä. Kuuselan syytökset ovat totta kai yhden henkilön kokemuksia yhden yliopiston muutosvuosista, mutta lähipiiriäni ja uutisia seurattuani en usko, että muutoksia parempaan olisi tapahtunut. On traagista, että aikana, jolloin sivistystä tarvittaisiin entistä enemmän, yliopistossa keskitytään vain seuraamaan rankingeja ja tuottamaan tohtoreita liukuhihnalta ٲöään tarpeisiin talouden ja innovaation moottoreiksi. PS. Kauppakamarin miehet roskikseen!
August 21, 2024
Voimallinen puheenvuoro yliopistodemokratian puolesta ja ennen kaikkea siitä, mitä tekee niin mielelle kuin keholle, jos joutuu kokemaan puolustavansa sitä yksin. Kaunokirjallisuutta lähestyvä muoto antaa teokselle voimaa, mutta tekee lukijalle vaikeammaksi analysoida, miten Kuuselan esittämiin syytöksiin suhtautuisi. Kaikki ei ole hyvin (Tampereen) akatemiassa, mutta mikä on ongelmien syvyys?
March 27, 2025
Tietysti!! Ihmiseksi joka opiskelee makkaratehtaassa/huippuyliopistossa ja jolle tää aihepiiri ei oo juuri ollenkaan tuttu, tää oli silmiäavaavaa. Ei Aallossa puhuta demokratiasta mitään, ja häpeän myöntää, mutta meikämakkara en ollut edes tajunnut voivani olla koko asiasta jotain mieltä.
Tykkäsin tässä erityisesti tieteen merkityksen ja tavoitteiden pohdinnoista.
Hanna Kuusela on Zorro. Sivaltava!
Luen silti Taikavuoren loppuun.
Tykkäsin tässä erityisesti tieteen merkityksen ja tavoitteiden pohdinnoista.
Hanna Kuusela on Zorro. Sivaltava!
Luen silti Taikavuoren loppuun.
Read
December 22, 2024Angry, for a good reason. A lot of stuff about a world I know nothing about. Still impressed.
January 8, 2025
Kutkutti ja kosketti. Tosi hyvä!
November 2, 2024
(Finnish book, Finnish review)
Samaan aikaan masentava ja innostava kuvaus suomalaisista nyky-yliopistoista ja erityisesti Tampereen "hienosta" viritelmästä. Itkettäisi ellei naurattaisi.
Samaan aikaan masentava ja innostava kuvaus suomalaisista nyky-yliopistoista ja erityisesti Tampereen "hienosta" viritelmästä. Itkettäisi ellei naurattaisi.
November 9, 2024
Komitragediaksi ei kovin hauska. Puheenvuoro tärkeästä aiheesta ja ongelmasta. Nimensä mukaisesti syyttävä, jopa syyllistävä, ja sellaisenaan ymmärrettävä purkaus, tutkijan uran ehdot ovat hirveät nykyään. Mutta vaihtoehdot puuttuvat, lukuunottamatta jonkinlaista menneeseen peruuttamista. Yliopiston rooli yhteiskunnassa jää vähälle huomiolle yliopiston itseisarvon rinnalla. Tutkijat eivät tunnetusti pidä siitä kun heiltä vaaditaan sitä että tutkimustulosten pitäisi johtaa johonkin muuhunkin kuin heidän henkilökohtaisen tietopääomansa ja meritoitumisensa kasvamiseen. Yliopiston ulkopuolelta se näyttää valitettavan itsekkäältä ja sisäänpäin kääntyneeltä.
November 22, 2024
Kirja jota ei kannata lukea jos olet juuri aloittanut opinnot Tampereen yliopistossa. Kirja jota suosittelen kaikille Tampereen yliopiston opiskelijoille. Hauska, järkyttävä, ravisteleva, ja helvetin hyvin kirjoitettu. Kiitos tästä.
December 8, 2024
Ehkä kaikki yliopistot eivät ole samanlaisia, mutta kyllähän tämä herätti paljon ajatuksia. Myös kysymyksen siitä, ketä lopulta voi syyttää. Jos tutkija kamppailee ensisijaisesti sen kanssa, onko leivän syrjässä kiinni vielä seuraavana vuonna, voi samastuminen yliopistoon ja yliopistopolitiikkaan olla aika heikkoa. Mutta: kiitos!
December 8, 2024
Huima fiktio tosiasioista, kun yliopisto luopuu demokratiasta ja muuttuu tehotuotantolaitokseksi, joka palvelee elinkeinoelämää.
November 19, 2024
Ehkä osuvimmin Hanna Kuuselan pamfletti yliopistomaailmasta, konkreettisemmin: kohteenaan Tampereen säätiöyliopisto, tiivistyy näkemykseensä e-kirjan kohdassa, jolloin sitä on luettu 35,5 prosenttia:
”Autonominen ajattelu, ajatusten kilvoittelu, itsensä kehittäminen, kritiikki ja itsenäinen ajattelu � kaikki valistuksen hyveet � on tuomittu k ä d e n v ä ä n n ö k s i, joka heidän mielestään saa suhteettomasti tilaa ja estää näin yliopiston kehittymisen kansainväliseksi huipuksi. Ne kaikki on nyt korvattu hiidenkirnulla. Pyhäjärvi vetää ja Näsijärvi työntää ja tahdin tarjoaa kauppakamari� (tässä siis mukaelma Viidan Moreenista).
Kauppakamarin voisi Kuuselan mukaan korvata myös Teknologiateollisuudella, virtahevolla kokoushuoneissa, joihin Kuusela joutuu ainoana puolustamaan opiskelijoiden näkemyksiä.
Kuusela hermostui demokratian hiipumiseen yliopistolla (demos on kreikkaa ja tarkoittaa kansaa). Kun säätiöyliopiston perustajat antavat yliopistojen edustajille vain muutamia hyväksyttäviä nimiä yliopiston hallitukseen (joko Teknologiateollisuuden edustaja tai entinen puheenjohtaja), se kuulostaa lähes Pohjolan Pohjois-Korealta. Vaalien sijaan, siis mitä tahansa, mutta ei demokratiaa, tarjotaan konsultteja ja viestintää.
”Kauppakamarin miehet, ne yrittää kääntää mun pään.� Huulipuna oli kynnyskysymys myös heille.
Kuusela ei pidättele. Hän kutsuu professoreita vätyksiksi, kun nämä eivät suostu vakinaistamaan pitkään määräaikaisuuksissa roikkuneita apulaisprofessoreita ”virherekrytointien pelossa�. Työkaverilla on menossa 44. työsopimus yliopistolla.
Voimakkaille sanoille antaa pohjaa Kuuselan sairastuminen sydämen rytmihäiriöihin ja migreeniin. Kuusela ei kuitenkaan esiinny yksioikoisena räkyttäjänä vaan myös perkaa yliopistodemokratian luontaisesti kitkaista historiaa. Siinä hän näkee arvoja esimerkiksi kompromissisovitteluun. On mahdollista siis helliä diabetestutkimuksen ja italialaisen renessanssin toimintatapoja samassa talossa. No, Tampereella sähkötekniikka ja näyttelijäntyö pistettiin samaan tiedekuntaan.
Kuusela syyttää, koska syytökseen sisältyy ajatus, että syytöksen kohteilla eli tässä tapauksessa säätiöyliopiston johdolla olisi valmiuksia parempaan. Demokratian katoamisen lisäksi arvostelun kärki osuu oppiaineiden ja -alojen käskyttävään yhdistelemiseen, jolloin niiden identiteetti häviää. Kuuselan mukaan yhdistelyt ja uudistukset pitää tapahtua tieteiden sisällä ja luontevan korjaavasti. Yhdistelemisiä ja lakkautuksia tehdään nykytrendin mukaan myös epämääräisellä tunteella (mikä tuntuu vieläkin kamalammalta kuin näennäisdemokratia).
Kuusela myös tunnustaa oman pikkumaisuutensa ja harhaiset käsitykset itsestään. Reipas itsereflektio toki luo uskottavuutta.
Kirja on voimakas kokemus, joka ei varmasti miellytä kaikkia tai miellyttää niitä harvoja, jotka suorastaan nauttivat pamfleteista, mutta tuskinpa katkerassa tuskanhuudossa on tykkäämisestä kysymyskään. Eniten se taitaa miellyttää meitä, joille proffa totesi, että sinun kirjoitustyylisi on tällainen poleeminen.
”Unelma demokratiattomasta maailmasta, unelma maailmasta, jossa johtajat, hiidenkirnu tai tekoäly päättävät ja ratkaisevat ongelmat puolestamme, ei ole realistinen.�
”On oltava fanaattinen demokraatti joka päivä, jokaisessa kokouksessa ja jokaisessa keskustelussa, koska vaihtoehto � demokratiaton maailma � olisi vielä nykyistäkin huonompi.�
”Autonominen ajattelu, ajatusten kilvoittelu, itsensä kehittäminen, kritiikki ja itsenäinen ajattelu � kaikki valistuksen hyveet � on tuomittu k ä d e n v ä ä n n ö k s i, joka heidän mielestään saa suhteettomasti tilaa ja estää näin yliopiston kehittymisen kansainväliseksi huipuksi. Ne kaikki on nyt korvattu hiidenkirnulla. Pyhäjärvi vetää ja Näsijärvi työntää ja tahdin tarjoaa kauppakamari� (tässä siis mukaelma Viidan Moreenista).
Kauppakamarin voisi Kuuselan mukaan korvata myös Teknologiateollisuudella, virtahevolla kokoushuoneissa, joihin Kuusela joutuu ainoana puolustamaan opiskelijoiden näkemyksiä.
Kuusela hermostui demokratian hiipumiseen yliopistolla (demos on kreikkaa ja tarkoittaa kansaa). Kun säätiöyliopiston perustajat antavat yliopistojen edustajille vain muutamia hyväksyttäviä nimiä yliopiston hallitukseen (joko Teknologiateollisuuden edustaja tai entinen puheenjohtaja), se kuulostaa lähes Pohjolan Pohjois-Korealta. Vaalien sijaan, siis mitä tahansa, mutta ei demokratiaa, tarjotaan konsultteja ja viestintää.
”Kauppakamarin miehet, ne yrittää kääntää mun pään.� Huulipuna oli kynnyskysymys myös heille.
Kuusela ei pidättele. Hän kutsuu professoreita vätyksiksi, kun nämä eivät suostu vakinaistamaan pitkään määräaikaisuuksissa roikkuneita apulaisprofessoreita ”virherekrytointien pelossa�. Työkaverilla on menossa 44. työsopimus yliopistolla.
Voimakkaille sanoille antaa pohjaa Kuuselan sairastuminen sydämen rytmihäiriöihin ja migreeniin. Kuusela ei kuitenkaan esiinny yksioikoisena räkyttäjänä vaan myös perkaa yliopistodemokratian luontaisesti kitkaista historiaa. Siinä hän näkee arvoja esimerkiksi kompromissisovitteluun. On mahdollista siis helliä diabetestutkimuksen ja italialaisen renessanssin toimintatapoja samassa talossa. No, Tampereella sähkötekniikka ja näyttelijäntyö pistettiin samaan tiedekuntaan.
Kuusela syyttää, koska syytökseen sisältyy ajatus, että syytöksen kohteilla eli tässä tapauksessa säätiöyliopiston johdolla olisi valmiuksia parempaan. Demokratian katoamisen lisäksi arvostelun kärki osuu oppiaineiden ja -alojen käskyttävään yhdistelemiseen, jolloin niiden identiteetti häviää. Kuuselan mukaan yhdistelyt ja uudistukset pitää tapahtua tieteiden sisällä ja luontevan korjaavasti. Yhdistelemisiä ja lakkautuksia tehdään nykytrendin mukaan myös epämääräisellä tunteella (mikä tuntuu vieläkin kamalammalta kuin näennäisdemokratia).
Kuusela myös tunnustaa oman pikkumaisuutensa ja harhaiset käsitykset itsestään. Reipas itsereflektio toki luo uskottavuutta.
Kirja on voimakas kokemus, joka ei varmasti miellytä kaikkia tai miellyttää niitä harvoja, jotka suorastaan nauttivat pamfleteista, mutta tuskinpa katkerassa tuskanhuudossa on tykkäämisestä kysymyskään. Eniten se taitaa miellyttää meitä, joille proffa totesi, että sinun kirjoitustyylisi on tällainen poleeminen.
”Unelma demokratiattomasta maailmasta, unelma maailmasta, jossa johtajat, hiidenkirnu tai tekoäly päättävät ja ratkaisevat ongelmat puolestamme, ei ole realistinen.�
”On oltava fanaattinen demokraatti joka päivä, jokaisessa kokouksessa ja jokaisessa keskustelussa, koska vaihtoehto � demokratiaton maailma � olisi vielä nykyistäkin huonompi.�
November 25, 2024
Syytös on kertomus paitsi "fantastisesta" yliopistouudistuksesta ja sen seurauksista, säätiöyliopistosta, myös loistavan ahdistava kuvaus demokratian, sivistyksen ja ٲöään nykytilasta, jossa vastuussa olevat (lue: me kaikki) luovuttavat vallan kaiken maailman koijareille, mahdollistaen ٲöään kurjuuden ja siinä ilmenevän kiusaamisen.
Traagisena sankarina toimii Kuusela itse, joka uuden yliopiston hallintoon "ajauduttuaan" joutuu puolustamaan omia näkökulmiaan panetteluja, vaikenemisia ja selän takana juoruamisia vastaan. Mielenterveys on kovilla. Yksin jääminen tuntuu psyykeessä.
Moni akateeminen ystäväni on lukenut tämän kirjan ja tullut kirjan kirjoittajan lailla vastaavanlaisiin johtopäätöksiin: Olemalla hiljaa, vaikenemalla ja mahdollistamalla ulkopuolisen vaikuttamisen, Tampereen yliopisto ei enää ole samanlainen autonominen toimija, kuin ehkä takavuosikymmeninä.
Vaikka Syytös keskittyykin yliopistomaailman kuvaukseen, se on helposti laajennettavissa myös muihin suomalaisiin yliopistoihin ja suomalaiseen ٲöäään yleensä. Kirjan jo lukeneille allekirjoittaneella onkin kysymys: Tunnistatteko itsenne Hanna Kuuselan kirjasta?
Syytös on Kuuselan oma näkökulma Tampereen yliopistossa tapahtuneeseen muutokseen. Sen syntyyn vaikuttanut vastapuoli, kuten rehtori, konsistori, professorit sekä talouselämän ymmärtäjät jäävät vaille mahdollisuutta puolustautua. Ehkäpä saamme kuulla heidän versionsa tarinasta kirjassa Puolustus? Tuskinpa siitä yhtä mehukasta teosta syntyisikään.
Hanna Kuusela on kirjoittanut pelottavan ajankuvan, jonka tekemiseen kirjallisuudentutkijan tausta tuo mahtavat mausteet lukuisine lainauksineen ajattelijoilta, tutkijoilta sekä tietenkin, antiikin Kreikan suurilta kirjailijoilta ja jumaltarustoista. Sekoittamalla keskenään henkilökohtaisia tuntemuksia ja päiväkirjaa, lopputulos on melkeinpä kaunokirjallista pohdintaa.
Syytöksestä otettiin hiljattain jo kolmas painos ja kirjastojen lukujonot ovat varsin suuret. Se, jos mikä kertoo teoksen ajankohtaisuuden puolesta. Vaikka teosta on luonnehdittu mm. autofaktaksi, jostain syystä sanaa pamfletti ei ole mainittu. Sillä kiistakirjoitus tämä kirja on; vallitsevassa nykymaailmassa todella kuranttia tavaraa.
Traagisena sankarina toimii Kuusela itse, joka uuden yliopiston hallintoon "ajauduttuaan" joutuu puolustamaan omia näkökulmiaan panetteluja, vaikenemisia ja selän takana juoruamisia vastaan. Mielenterveys on kovilla. Yksin jääminen tuntuu psyykeessä.
Moni akateeminen ystäväni on lukenut tämän kirjan ja tullut kirjan kirjoittajan lailla vastaavanlaisiin johtopäätöksiin: Olemalla hiljaa, vaikenemalla ja mahdollistamalla ulkopuolisen vaikuttamisen, Tampereen yliopisto ei enää ole samanlainen autonominen toimija, kuin ehkä takavuosikymmeninä.
Vaikka Syytös keskittyykin yliopistomaailman kuvaukseen, se on helposti laajennettavissa myös muihin suomalaisiin yliopistoihin ja suomalaiseen ٲöäään yleensä. Kirjan jo lukeneille allekirjoittaneella onkin kysymys: Tunnistatteko itsenne Hanna Kuuselan kirjasta?
Syytös on Kuuselan oma näkökulma Tampereen yliopistossa tapahtuneeseen muutokseen. Sen syntyyn vaikuttanut vastapuoli, kuten rehtori, konsistori, professorit sekä talouselämän ymmärtäjät jäävät vaille mahdollisuutta puolustautua. Ehkäpä saamme kuulla heidän versionsa tarinasta kirjassa Puolustus? Tuskinpa siitä yhtä mehukasta teosta syntyisikään.
Hanna Kuusela on kirjoittanut pelottavan ajankuvan, jonka tekemiseen kirjallisuudentutkijan tausta tuo mahtavat mausteet lukuisine lainauksineen ajattelijoilta, tutkijoilta sekä tietenkin, antiikin Kreikan suurilta kirjailijoilta ja jumaltarustoista. Sekoittamalla keskenään henkilökohtaisia tuntemuksia ja päiväkirjaa, lopputulos on melkeinpä kaunokirjallista pohdintaa.
Syytöksestä otettiin hiljattain jo kolmas painos ja kirjastojen lukujonot ovat varsin suuret. Se, jos mikä kertoo teoksen ajankohtaisuuden puolesta. Vaikka teosta on luonnehdittu mm. autofaktaksi, jostain syystä sanaa pamfletti ei ole mainittu. Sillä kiistakirjoitus tämä kirja on; vallitsevassa nykymaailmassa todella kuranttia tavaraa.
December 1, 2024
Pitkään lukulistalla ollut kirja, joka kertoo kirjailijan näkökulmasta (Tampereen) Yliopiston tuhosta säätiöyliopistohankkeen myötä. Samalla se on kuitenkin kuvaus paljon isommasta asiantuntijaٲöään muutoksesta, joka on tunnistettavissa melkein työpaikasta riippumatta. Toteutus on hieno essee-päiväkirja-autofiktio-faktio, joka pitää otteesaan ja on viisas joka sivulla.
Voin kuvitella, miten Treen yliopiston johtavat ja päätöksistä vastanneet piirit kihisevät kiukusta, kun Kuusela on saanut tämän julkaistua, ja samalla tietysti irtisanoutuvat kaikesta; ei se noin mennyt, kirjoittaja on hullu/akka/bitch ja ylipäätään vaikeuksien kerjääjä. Peiliin katsominen kun on tietyn vaiheen jälkeen mahdotonta; joku on tällaisen upean muutoksen halunnut, se on viety läpi vaikka se vesittänyt yliopiston alkuperäistä tarkoitusta ja pilannut demokraattisen päätöksentekorakenteen. Hankkeen puolustajat tietysti sanovat, että niin sen pitkin pilata, eivät organisaatiot ole demokraattisia - mutta kun yliopistot ovat olleet sitä, ne eivät ole kuin yksityinen bisnes, eikä niitä pidä sillä tavalla johtaa.
Kuusela on taitava sanakäyttäjä, pisteliäs kirjoittaja. Kun itse johtaa asiantuntijaorganisaatiota, piti välillä ihan punastella ja hävetä - tällaiselta se johtaminen ja välttämättömät ja ”välttämättömät� uudistukset varmasti työntekijäpuolella näyttäytyvät. Välillä on ”pakko� turvautua konsulttiin, jargoniin ja valkoisen tekemiseen mustaksi tai toisinpäin. Välillä on tehtävä vaikeita päätöksiä, joita ei voi koko organisaatiolle kunnollisesti avata. Välilllä on osallistettava, vaikka se tarkoittaisi aikuisten ihmisten työaikana tapahtuvaa leikkimistä tai näennäistyötä kuten työpajoja. Välillä kaikesta tästä on hyötyä, ainakin jollekin tai jossakin. Johtajan ongelmille Kuuselalla ei riitä juurikaan myötätuntoa, eikä tarvitsekaan, ymmärrän sen hyvin - mutta jäin itse pohtimaan toista puolta. Ainakaan isossa organisaatiossa ei taida olla mahdollista, että osapuolet jatkuvasti ymmärtäisivät toisiaan tai olisivat samaa mieltä käytetyistä keinoista - ainakaan oma ٲöääkokemukseni 20+ vuoden ajalta ei ole tarjoillut toisenlaista esimerkkiä. Mutta erinomainen kirja - vastedes tarkastelen omaa toimintaani myös Kuusela-silmälasien lävitse.
Voin kuvitella, miten Treen yliopiston johtavat ja päätöksistä vastanneet piirit kihisevät kiukusta, kun Kuusela on saanut tämän julkaistua, ja samalla tietysti irtisanoutuvat kaikesta; ei se noin mennyt, kirjoittaja on hullu/akka/bitch ja ylipäätään vaikeuksien kerjääjä. Peiliin katsominen kun on tietyn vaiheen jälkeen mahdotonta; joku on tällaisen upean muutoksen halunnut, se on viety läpi vaikka se vesittänyt yliopiston alkuperäistä tarkoitusta ja pilannut demokraattisen päätöksentekorakenteen. Hankkeen puolustajat tietysti sanovat, että niin sen pitkin pilata, eivät organisaatiot ole demokraattisia - mutta kun yliopistot ovat olleet sitä, ne eivät ole kuin yksityinen bisnes, eikä niitä pidä sillä tavalla johtaa.
Kuusela on taitava sanakäyttäjä, pisteliäs kirjoittaja. Kun itse johtaa asiantuntijaorganisaatiota, piti välillä ihan punastella ja hävetä - tällaiselta se johtaminen ja välttämättömät ja ”välttämättömät� uudistukset varmasti työntekijäpuolella näyttäytyvät. Välillä on ”pakko� turvautua konsulttiin, jargoniin ja valkoisen tekemiseen mustaksi tai toisinpäin. Välillä on tehtävä vaikeita päätöksiä, joita ei voi koko organisaatiolle kunnollisesti avata. Välilllä on osallistettava, vaikka se tarkoittaisi aikuisten ihmisten työaikana tapahtuvaa leikkimistä tai näennäistyötä kuten työpajoja. Välillä kaikesta tästä on hyötyä, ainakin jollekin tai jossakin. Johtajan ongelmille Kuuselalla ei riitä juurikaan myötätuntoa, eikä tarvitsekaan, ymmärrän sen hyvin - mutta jäin itse pohtimaan toista puolta. Ainakaan isossa organisaatiossa ei taida olla mahdollista, että osapuolet jatkuvasti ymmärtäisivät toisiaan tai olisivat samaa mieltä käytetyistä keinoista - ainakaan oma ٲöääkokemukseni 20+ vuoden ajalta ei ole tarjoillut toisenlaista esimerkkiä. Mutta erinomainen kirja - vastedes tarkastelen omaa toimintaani myös Kuusela-silmälasien lävitse.
November 5, 2024
Tämä on yksi syksyn kehutuista ja keskustelua herättäneistä teoksista, enkä yhtään ihmettele. Tyyliltään älykäs ja rehellinen teos kuvasi kiinnostavasti yliopistojen muutosta erityisesti niiden autonomian ja demokratian näkökulmista. Hauska, suivaannuttava ja terävästi kirjoitettu teksti onnistui mielestäni hyvin tavoitteessaan ja oli ajatuksia herättävää luettavaa.
Itselleni yliopistossa ja vieläpä juuri Tampereen yliopistossa opiskelevana oli kiinnostavaa lukea siirtymisestä säätiöyliopistoon ja yliopistodemokratian rapauttamisesta juuri henkilökuntaan kuuluvan tutkijan näkökulmasta, koska perspektiivi on erilainen kuin omani.
Kirja sai minut ajattelemaan, mitä yliopisto on merkinnyt minulle ja mitä se tällä hetkellä minulle merkitsee. Lukiohaaveeni ja nykyinen todellisuuteeni eivät täysin kohtaa. Pohdin myös, millainen paikka yliopisto tänä päivänä on opiskella ja työskennellä, kun ympärilläni sekä henkilökunta että kanssaopiskelijat uupuvat.Tunnistan Kuuselan kuvaamaan muutoksen akateemisesta sivistysyliopistosta kohti tuottavaa huippuyliopistoa. Jäinkin miettimään, mikä on vapaan tieteen ja laajan sivistyksen tulevaisuus ja kuka niitä puolustaa.
Itselleni demokratian teeman käsittely, joka olisi ulottunut yliopistodemokratiasta laajemmin koko yhteiskuntaan jäi kuitenkin hieman ohueksi, vaikka kirjailija teoksen alussa totesi sen kertovan nimenomaan demokratiasta.
Ehdottomasti suosittelen kirjaa kaikille yliopistossa opiskeleville tai opiskelleille, yliopistossa työskenteleville sekä ylipäätään koulutuksesta tai demokratiasta kiinnostuneille!
Itselleni yliopistossa ja vieläpä juuri Tampereen yliopistossa opiskelevana oli kiinnostavaa lukea siirtymisestä säätiöyliopistoon ja yliopistodemokratian rapauttamisesta juuri henkilökuntaan kuuluvan tutkijan näkökulmasta, koska perspektiivi on erilainen kuin omani.
Kirja sai minut ajattelemaan, mitä yliopisto on merkinnyt minulle ja mitä se tällä hetkellä minulle merkitsee. Lukiohaaveeni ja nykyinen todellisuuteeni eivät täysin kohtaa. Pohdin myös, millainen paikka yliopisto tänä päivänä on opiskella ja työskennellä, kun ympärilläni sekä henkilökunta että kanssaopiskelijat uupuvat.Tunnistan Kuuselan kuvaamaan muutoksen akateemisesta sivistysyliopistosta kohti tuottavaa huippuyliopistoa. Jäinkin miettimään, mikä on vapaan tieteen ja laajan sivistyksen tulevaisuus ja kuka niitä puolustaa.
Itselleni demokratian teeman käsittely, joka olisi ulottunut yliopistodemokratiasta laajemmin koko yhteiskuntaan jäi kuitenkin hieman ohueksi, vaikka kirjailija teoksen alussa totesi sen kertovan nimenomaan demokratiasta.
Ehdottomasti suosittelen kirjaa kaikille yliopistossa opiskeleville tai opiskelleille, yliopistossa työskenteleville sekä ylipäätään koulutuksesta tai demokratiasta kiinnostuneille!
February 8, 2025
Kirja Tampereen yliopiston hallinnollisesta uudistuksesta tai ehkä pikemmin yliopiston itsenäisyyden tuhoamisesta markkinavoimien edessä, kerrottuna epätoivoista viivytystaistelua käyvän näkökulmasta. Jos tarina pitää paikkansa - kuten uskon - niin aikamoista näköalatonta ja täysin demokratian, tieteen ja terveen järjen käytännöistä täysin ulkona olevaa toimintaa kyseessä oli. Kovin korkeaa käsitystä minulla ei ylempää hallintoa pyörittävien virkamiesten suhteellisuuden tajusta ja järjenjuoksusta ole ollut, eikä tämän kirjan lukeminen kyllä sitä käsitystä kohentanut. Hallintoon ilmeisesti usein ajautuvat ne, joilla kyvyt ja osaaminen ei riitä “oikeiden� töiden tekemiseen ja pääsevät suojatyöhön, jossa ei mitään järkevää tarvitse tehdä, kunhan vain tilailee kauniita uusia “brändin sopivia� sisustuselementtejä. Ja on riittävään kuuliainen vielä ylemmälle johdolle ilman mitään liian omaperäisten omien ajatuksien esittämistä.
January 17, 2025
Viisi tähteä tuli pakottamatta. Valtavan merkityksellinen, osuva yliopistomaailman kritiikki ja lisäksi tekstinä kerrassaan kaunista (ja kauheaa) luettavaa. Autofaktan mukana kaunokirjallista viitettä - Moreeni ja Taikavuori saatu hyvin sopimaan sekaan. Kertomus on melkein liian tunnistettava mutta ei putoa yksityiseksi sairaskertomukseksi vaan pysyttelee uljaasti yhteiskuntakriittisenä esseenä. Joo, ja suhtaudun nöyrästi siihen, että myös itse olen ollut osa tuota konetta ja järjestelmää, joka on tässä raivoisan kritiikin kohteena. Kannattaa lukea. Ei enempää spoilereita tähän. (PS Kuusela myös kanssakirjoittajana Anu Kantolan kanssa teoksessa Huipputuloiset - joka myös on ihan huippua.)
Displaying 1 - 30 of 43 reviews
Can't find what you're looking for?
Get help and learn more about the design.