What do you think?
Rate this book
Rakkaudesta
Viisas kirja miehistä ja rakkaudesta
Jani Toivola pohtii maskuliinisuutta, kehoa, seksuaalisuutta ja rakkautta oman elämäntarinansa ja kohtaamiensa miesten kautta.
Maailma luo meille muotteja, joihin meidän halutaan sopeutuvan. Jani Toivolalle tarjolla ollut miesten maailma aiheutti läpi nuoruuden lähinnä häpeää ja pelkoa omasta kehosta ja ajatuksista. Hän etsi vastausta siihen kuka oli tai sai olla miehenä, veljenä, poikana, isänä ja rakastajana. Kunnes jotain tapahtui, ja hän ymmärsi, että on olemassa myös kuunteleva, avoin ja utelias miesten maailma. Toivolan koskettava tarina on vain yksi, jokaisella on omansa. Ja säännöt ovat vain harhaa.
Jani Toivola on helsinkiläinen kirjailija, joka tunnetaan myös isänä, näyttelijänä, juontajana ja Vihreiden entisenä kansanedustajana. Toivolan aiemmat teokset ovat Musta tulee isona valkoinen (2016) ja Kirja tytölleni (2018).
Jani Toivola pohtii maskuliinisuutta, kehoa, seksuaalisuutta ja rakkautta oman elämäntarinansa ja kohtaamiensa miesten kautta.
Maailma luo meille muotteja, joihin meidän halutaan sopeutuvan. Jani Toivolalle tarjolla ollut miesten maailma aiheutti läpi nuoruuden lähinnä häpeää ja pelkoa omasta kehosta ja ajatuksista. Hän etsi vastausta siihen kuka oli tai sai olla miehenä, veljenä, poikana, isänä ja rakastajana. Kunnes jotain tapahtui, ja hän ymmärsi, että on olemassa myös kuunteleva, avoin ja utelias miesten maailma. Toivolan koskettava tarina on vain yksi, jokaisella on omansa. Ja säännöt ovat vain harhaa.
Jani Toivola on helsinkiläinen kirjailija, joka tunnetaan myös isänä, näyttelijänä, juontajana ja Vihreiden entisenä kansanedustajana. Toivolan aiemmat teokset ovat Musta tulee isona valkoinen (2016) ja Kirja tytölleni (2018).
208 pages, Hardcover
Published May 6, 2021
21 people are currently reading
484 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 83 reviews
May 9, 2021
Tiedän kaikki rakkauden sanat, mutten tiedä miten rakkaudessa ollaan.
Sellainen kirja, jonka lukemisen kokemusta en koe tarpeelliseksi sanoittaa sen enempää. Jani Toivola kirjoittaa kirjoja, joita tähän maailmaan kipeästi kaivataan.
Sellainen kirja, jonka lukemisen kokemusta en koe tarpeelliseksi sanoittaa sen enempää. Jani Toivola kirjoittaa kirjoja, joita tähän maailmaan kipeästi kaivataan.
July 10, 2021
� 4 - 4.5
voi mikä kirja! älyttömän tärkeä, inhimillinen epätasaisuudessaan, itkettävä mutta myös hymyilyttävä, niin kaunis sisällöltään sekä kansiltaan. aivan ihana. pakko ostaa omaksi, ei vain siksi että nää kannet on ehkä kauniimmat ikinä. vaikka äänikirjanakin toimii upeasti! on niin kiitollinen olo tän kirjan olemassaolosta <3
voi mikä kirja! älyttömän tärkeä, inhimillinen epätasaisuudessaan, itkettävä mutta myös hymyilyttävä, niin kaunis sisällöltään sekä kansiltaan. aivan ihana. pakko ostaa omaksi, ei vain siksi että nää kannet on ehkä kauniimmat ikinä. vaikka äänikirjanakin toimii upeasti! on niin kiitollinen olo tän kirjan olemassaolosta <3
May 9, 2021
Tuli sellainen olo että voi saataisiinpa me kaikki vaan rakastaa, itseämme ja toisimme. Hyväksyttyinä, rehellisinä, aitoina, rauhassa.
June 11, 2021
Ihana, henkilökohtainen, vähän epätasainen ja pirstaleinen, mutta parhaimmillaan niin kaunis ja kirkas, ettei edes osaa oikein tämän paremmin lukukokemusta purkaa. Ensimmäistä puolikasta luin useamman viikon, jälkimmäisen luin yhdeltä istumalta. Pidemmälle päästyään tarina vahvistuu, ja nyt se tekisikin mieli lukea alusta uudestaan.
June 3, 2021
3,5 ⭐️ kaunis, keveä kieleltään, painava sisällöltään, tärkeä. ahtaan ja toksisen maskuliinisuuden ajassa mieheyden moninaisuuden tutkimiselle tarvitaan tilaa julkisessa keskustelussa. jäin silti kaipamaan Jotain, minkä nimeäminen on hankalaa. ehkä jotain siitä keveydestä ja hetkien ohikiitävyydestä, mitä toivolan instagrampostauksissa on. visuaalisesti yksi kauneimmista kirjankansista, mitä olen koskaan nähnyt.
yksi parhaista kohdista kirjassa on pysäyttävän hieno kuvaus häpeästä sivuilla 80-81.
ja rakkauden kaipuusta sivulla 194 � ja kirjassa kaunein luku onkin viimeinen lopuksi-kappale.
”se muiden ihmisten tuntema pelko ja viha on takertunut minuun ja alkanut elää minussa. yksikään minut ja kehoni häpäisseistä katseista ei ole ollut oikeutettu, ja silti ne onnistuvat jättämään minuun jälkensä.� s. 79
yksi parhaista kohdista kirjassa on pysäyttävän hieno kuvaus häpeästä sivuilla 80-81.
ja rakkauden kaipuusta sivulla 194 � ja kirjassa kaunein luku onkin viimeinen lopuksi-kappale.
”se muiden ihmisten tuntema pelko ja viha on takertunut minuun ja alkanut elää minussa. yksikään minut ja kehoni häpäisseistä katseista ei ole ollut oikeutettu, ja silti ne onnistuvat jättämään minuun jälkensä.� s. 79
May 28, 2021
Hieno ja tärkeä kirja! Teemoja ainakin omana itsenä elämisen vaikeus tukahduttavassa kulttuurissa, itsen ja muiden rakastamisen vaikeus sekä toivo näiden vaikeuksien helpottumisesta. Suosittelen!
May 11, 2021
Jani Toivola is such a legend. The first brown politician to sit in the parlament, a dancer and actor and a writer. Very cool, in so many ways.
This was a book about masculinity more than anything else. I'm a man. I want to be soft yet hard, vulnerable yet reliable. I want to be whatever I want and break free from the often tight frame we as men are trying to be fit in.
I'm a real boy, boy, and I cry, like Joe Talbot from IDLES sings.
This as a book wasn't mind-blowing or academical � it's one view, one life and in a way very lame, which, of course, makes it highly political and important. These voices need to be heard and are therefore very refreshing.
This reminded me of one of my favourite conversations ever: Iggy Pop was asked why he wears women's dresses, to which Iggy replied "What do you mean by women's? They're dresses."
Be whatever you want to be. Fuck what anyone thinks � you're beautiful.
If this would've been written by any other view, it would not be great literature. But as it is from the point of view of Toivola, it transcends into something very much needed.
This was a book about masculinity more than anything else. I'm a man. I want to be soft yet hard, vulnerable yet reliable. I want to be whatever I want and break free from the often tight frame we as men are trying to be fit in.
I'm a real boy, boy, and I cry, like Joe Talbot from IDLES sings.
This as a book wasn't mind-blowing or academical � it's one view, one life and in a way very lame, which, of course, makes it highly political and important. These voices need to be heard and are therefore very refreshing.
This reminded me of one of my favourite conversations ever: Iggy Pop was asked why he wears women's dresses, to which Iggy replied "What do you mean by women's? They're dresses."
Be whatever you want to be. Fuck what anyone thinks � you're beautiful.
If this would've been written by any other view, it would not be great literature. But as it is from the point of view of Toivola, it transcends into something very much needed.
May 19, 2021
Haluaisin antaa tälle tärkeästä asiasta puhuvalle teokselle enemmän kuin 2.5 tähteä, mutta koin, että sisältö oli ajoittain pomppivaa ja näinkin lyhyessä kirjassa oli runsaasti samojen asioiden toistoa. Kirjan aiheita ei mielestäni oltu onnistuttu jäsentelemään järkevästi kirjan alkua lukuunottamatta. Toivola esimerkiksi keskellä Viron reissusta kertovaa tarinaansa siirtyi hetkeksi puimaan itseensä liittyviä epävarmuuksia, joka oli mielestäni tarpeetonta siinä kohtaa.
Iso plussa kuitenkin Toivolan itsensä lukema äänikirja.
Iso plussa kuitenkin Toivolan itsensä lukema äänikirja.
December 12, 2021
No siis. Mun ei ensinnäkään pitäis lukea tai kuunnella julkkisten (oma)elämäkertateoksia, koska ne on mun mielestä jo lähtökohtasesti epäilyttävä genre. Kandeis säästää aika ja paukut ns. oikeeseen kirjallisuuteen, jos sallitte pienen provokaation.
En voi sille mitään, mutta mun mielestä tää oli kyllä aika vahvasti julkkiksen kirjottamaa minä minä -päiväkirjakamaa. Kelle muulle annetaan mahdollisuus julkaista proosallisesti ei niin kovin kummoista kertoilua omista ei mitenkään erityisistä Tinder-treffeistään ja aamurutiineistaan kuin jo valmiiksi seuratuille julkuille? Tämä on nähdäkseni osa sitä nykyajan trendiä, että kirjoitetaan ja julkaistaan kirjoja sillä perusteella, että yleisö on valmiiksi olemassa.
Joku kirjoitti arviossaan, että tämä teos toisti Toivolan kahden edellisen teoksen sisältöä hivenen eri näkökulmasta. Minulle tämä oli ensimmäinen Toivola, mutta sisältö ei tarjonnut kauheasti uutta.
Toivolan kertomukset mustana homona kasvamisesta valkoisessa Suomessa ovat teoksen parasta antia: todistusvoimaisia ja representaation kannalta erinomaisen tärkeitä. Muut osiot eivät mielestäni sitten niin kannakaan. Toivolan ajatukset esimerkiksi parisuhderakkaudesta ovat omaan korvaani varsin kliseisiä. Joissain kohdissa mieleeni hiipi myös kysymys, onko hän aina ihan vilpitön vai sittenkin melko laskelmoiva.
Menevää sunnuntaiviihdettä äänikirjan muodossa joka tapauksessa. Sopii hyvin äänikirjaksi, ehkä oli (myös) sellaiseksi alkujaankin tarkoitettu.
En voi sille mitään, mutta mun mielestä tää oli kyllä aika vahvasti julkkiksen kirjottamaa minä minä -päiväkirjakamaa. Kelle muulle annetaan mahdollisuus julkaista proosallisesti ei niin kovin kummoista kertoilua omista ei mitenkään erityisistä Tinder-treffeistään ja aamurutiineistaan kuin jo valmiiksi seuratuille julkuille? Tämä on nähdäkseni osa sitä nykyajan trendiä, että kirjoitetaan ja julkaistaan kirjoja sillä perusteella, että yleisö on valmiiksi olemassa.
Joku kirjoitti arviossaan, että tämä teos toisti Toivolan kahden edellisen teoksen sisältöä hivenen eri näkökulmasta. Minulle tämä oli ensimmäinen Toivola, mutta sisältö ei tarjonnut kauheasti uutta.
Toivolan kertomukset mustana homona kasvamisesta valkoisessa Suomessa ovat teoksen parasta antia: todistusvoimaisia ja representaation kannalta erinomaisen tärkeitä. Muut osiot eivät mielestäni sitten niin kannakaan. Toivolan ajatukset esimerkiksi parisuhderakkaudesta ovat omaan korvaani varsin kliseisiä. Joissain kohdissa mieleeni hiipi myös kysymys, onko hän aina ihan vilpitön vai sittenkin melko laskelmoiva.
Menevää sunnuntaiviihdettä äänikirjan muodossa joka tapauksessa. Sopii hyvin äänikirjaksi, ehkä oli (myös) sellaiseksi alkujaankin tarkoitettu.
Read
August 5, 2021Olen tykännyt tosi paljon Toivolan kahdesta aiemmasta omaelämäkertateoksesta Musta tulee isona valkoinen ja Kirja tytölleni. Uskon, että tämä Rakkaudesta osuu jollakin toisella juuri samoihin sydämen osiin kuin nuo aiemmat minulla, nyt tekstit tuntuivat toistolta aiempaan ikään kuin uuden kontekstin, rakkauden, kautta. Toivolan avoimuutta arvostan suuresti.
June 28, 2024
3,5. tykkäsin kyllä, erityisesti kehoon liittyvät pohdinnat oli kauniita. en ehkä ollu tarpeeks pohdiskelevassa mielentilassa tähän.
October 20, 2021
<3
Ihana, herkkä, avoin, rehellinen, ravisuttava, ajatuksia herättävä, lempeä ja raju.
Ihana, herkkä, avoin, rehellinen, ravisuttava, ajatuksia herättävä, lempeä ja raju.
August 9, 2021
Kaunis ja tärkeä tarina rakkaudesta, sen kaipuusta ja sen vaikeudesta.
Toivola kirjoittaa rohkean rehellisesti ja samastuttavasti ja sanoittaa tuttuja tunteita ja epävarmuuksia.
Toivola kirjoittaa rohkean rehellisesti ja samastuttavasti ja sanoittaa tuttuja tunteita ja epävarmuuksia.
March 7, 2024
"Tiedän kaikki rakkauden sanat, mutten tiedä miten rakkaudessa ollaan."
Tässä omaelämänkerrallisessa teoksessa Jani Toivola pohdiskelee avoimesti omaa suhdettaan kehoonsa, identiteettiinsä, seksuaalisuuteensa ja maskuliinisuuteen.
Rakkaudesta oli helppolukuinen, simppelisti mutta koskettavasti kirjoitettu katsaus Toivolan elämään ja hänen käsityksiinsä siitä millaista on olla mies, millaista on rakastaa ja miten omat kokemukset, traumat, pelot ja huolet vaikuttavat rakkauden eri muotoihin. Kuuntelin teoksen äänikirjana. Toivola luki itse kirjansa, mikä teki kuuntelukokemuksesta erityisen miellyttävän. En ole kovin tottunut kuuntelemaan äänikirjoja, mutta tämän kuunteleminen innosti minua yrittämään toistekin.
Toivolan pohtimat teemat ovat minusta hyvin mielenkiintoisia. Se, miten hän kuvaa elämänsä erilaisia rooleja ja niitä asioita joita miehiltä odotetaan kussakin roolissa, oli kyseessä sitten isä, poikaystävä, lapsi tai teini, oli kiintoisaa. Hän käsittelee maskuliinisuutta ja mieheyttä yleisesti, laajasta näkökulmasta, mutta hän perehtyy erityisesti siihen, millaista oli kasvaa tummaihoisena nuorena poikana ja miehenä lähinnä valkoisten ihmisten ympäröimänä, ja miten etnisyys, seksuaalisuus ja sukupuolisuus ovat kaikki sidoksissa toisiinsa. Toivola kirjoittaa paljon lapsuudestaan, kokemuksistaan koulussa ja siitä, miten hän sai jatkuvasti lokaa niskaansa siitä, että hän oli liian feminiininen tai käyttäytyi "homosti", ja hän syventyy myös siihen, miten haavoittavaa on kasvaa tilassa, jossa olet aina "ainoa kaltaisesti", miten tällainen johtaa syvälle juurtuvaan ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden tunteeseen. Toivola käsittelee surullisia ja karujakin asioita, ja arvostan hänen rehellisyyttään. Kenenkään ei ole tarve jakaa omia traumojaan ja kipukohtiaan, mutta näistä asioista puhuminen on hyvin tärkeää. Uskon, että moni saa Toivolan teoksesta paljon lohtua.
Pidin siitä, miten Toivola käsittelee teoksessa kaikenlaista rakkautta. Hän kirjoittaa siitä, millaisia sääntöjä miesten välisessä ystävyydessä on, kuinka nämä, usein sanattomat sopimukset, estävät tietynlaisen läheisyyden ja hellyyden. Toisaalta hän kirjoittaa myös siitä riemusta, jota todellinen, läheinen ystävä tuo ja kuinka tärkeää on löytää oma tukiverkosto. Hän kirjoittaa kauniisti tyttärestään ja heidän välisestään alati kehittyvästä siteestä, ja siitä, millaisia tunteita isyys hänessä herättää. Isyys ei ole silkkaa taikaa ja iloa, vaan tuo mukanaan pelkoa, surua, uupumusta ja turhautumista. Kirjan keskiössä on oman itsen rakastaminen, hyväksyminen ja omien halujen kunnioittaminen. Toivola kuvaa, kuinka hän on vasta aikuisena alkanut oppia asettamaan rajoja, pyytämään, kuuntelemaan itseään ja arvostamaan kehoaan omanaan. En itse ole likimainkaan tällaisessa tilassa vaan suhteeni itseeni on kaikinpuolin nurja, joten näiden kohtien kuunteleminen oli kiinnostavaa, mutta paikoittain lähes turhauttavaa, koska en itse pysty siihen. Se ei kuitenkaan ole kirjan, vaan minun, vika.
Romanttisesta rakkaudesta, seksistä ja parisuhteista Toivola kirjoittaa paljon. Valenimillä kumppaneitaan suojaten, hän kuvaa monia eri suhteitaan, niiden kariutumista ja niiden herättämiä tunteita ja itsereflektion hetkiä, ja syventyy niihin asioihin, jotka suhde opetti hänelle rakkaudesta ja siitä, mitä hän haluaa rakkaudelta. Koskettavin teema, jota hän romantiikkaan ja seksiin liittyen pohti, oli lapsesta asti kannettu häpeä, jonka moni queer ihminen varmasti tunnistaa Toivolan tekstistä. Pidin kovasti siitä, miten Toivola sanoi, että vaikka maailma muuttuu avoimemmaksi ja paremmaksi paikaksi, vaikka lait muuttuvat salliviksi ja turvaavat queerihmisten oikeuksia aiempaa paremmin, se ei pyyhi vuosisatojen sorron historiaa tai häpeän kierrettä, johon moni queerihminen ajautuu usein jo lapsena koetun ulkopuolisuuden, kiusaamisen, pelon ja vähemmistöstressin takia.
Suosittelisin tätä teosta ilolla kelle tahansa, jota kiinnostaa rakkauden, mieheyden, maskuliinisuuden, seksuaalisuuden ja etnisyyden teemat.
Tässä omaelämänkerrallisessa teoksessa Jani Toivola pohdiskelee avoimesti omaa suhdettaan kehoonsa, identiteettiinsä, seksuaalisuuteensa ja maskuliinisuuteen.
Rakkaudesta oli helppolukuinen, simppelisti mutta koskettavasti kirjoitettu katsaus Toivolan elämään ja hänen käsityksiinsä siitä millaista on olla mies, millaista on rakastaa ja miten omat kokemukset, traumat, pelot ja huolet vaikuttavat rakkauden eri muotoihin. Kuuntelin teoksen äänikirjana. Toivola luki itse kirjansa, mikä teki kuuntelukokemuksesta erityisen miellyttävän. En ole kovin tottunut kuuntelemaan äänikirjoja, mutta tämän kuunteleminen innosti minua yrittämään toistekin.
Toivolan pohtimat teemat ovat minusta hyvin mielenkiintoisia. Se, miten hän kuvaa elämänsä erilaisia rooleja ja niitä asioita joita miehiltä odotetaan kussakin roolissa, oli kyseessä sitten isä, poikaystävä, lapsi tai teini, oli kiintoisaa. Hän käsittelee maskuliinisuutta ja mieheyttä yleisesti, laajasta näkökulmasta, mutta hän perehtyy erityisesti siihen, millaista oli kasvaa tummaihoisena nuorena poikana ja miehenä lähinnä valkoisten ihmisten ympäröimänä, ja miten etnisyys, seksuaalisuus ja sukupuolisuus ovat kaikki sidoksissa toisiinsa. Toivola kirjoittaa paljon lapsuudestaan, kokemuksistaan koulussa ja siitä, miten hän sai jatkuvasti lokaa niskaansa siitä, että hän oli liian feminiininen tai käyttäytyi "homosti", ja hän syventyy myös siihen, miten haavoittavaa on kasvaa tilassa, jossa olet aina "ainoa kaltaisesti", miten tällainen johtaa syvälle juurtuvaan ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden tunteeseen. Toivola käsittelee surullisia ja karujakin asioita, ja arvostan hänen rehellisyyttään. Kenenkään ei ole tarve jakaa omia traumojaan ja kipukohtiaan, mutta näistä asioista puhuminen on hyvin tärkeää. Uskon, että moni saa Toivolan teoksesta paljon lohtua.
Pidin siitä, miten Toivola käsittelee teoksessa kaikenlaista rakkautta. Hän kirjoittaa siitä, millaisia sääntöjä miesten välisessä ystävyydessä on, kuinka nämä, usein sanattomat sopimukset, estävät tietynlaisen läheisyyden ja hellyyden. Toisaalta hän kirjoittaa myös siitä riemusta, jota todellinen, läheinen ystävä tuo ja kuinka tärkeää on löytää oma tukiverkosto. Hän kirjoittaa kauniisti tyttärestään ja heidän välisestään alati kehittyvästä siteestä, ja siitä, millaisia tunteita isyys hänessä herättää. Isyys ei ole silkkaa taikaa ja iloa, vaan tuo mukanaan pelkoa, surua, uupumusta ja turhautumista. Kirjan keskiössä on oman itsen rakastaminen, hyväksyminen ja omien halujen kunnioittaminen. Toivola kuvaa, kuinka hän on vasta aikuisena alkanut oppia asettamaan rajoja, pyytämään, kuuntelemaan itseään ja arvostamaan kehoaan omanaan. En itse ole likimainkaan tällaisessa tilassa vaan suhteeni itseeni on kaikinpuolin nurja, joten näiden kohtien kuunteleminen oli kiinnostavaa, mutta paikoittain lähes turhauttavaa, koska en itse pysty siihen. Se ei kuitenkaan ole kirjan, vaan minun, vika.
Romanttisesta rakkaudesta, seksistä ja parisuhteista Toivola kirjoittaa paljon. Valenimillä kumppaneitaan suojaten, hän kuvaa monia eri suhteitaan, niiden kariutumista ja niiden herättämiä tunteita ja itsereflektion hetkiä, ja syventyy niihin asioihin, jotka suhde opetti hänelle rakkaudesta ja siitä, mitä hän haluaa rakkaudelta. Koskettavin teema, jota hän romantiikkaan ja seksiin liittyen pohti, oli lapsesta asti kannettu häpeä, jonka moni queer ihminen varmasti tunnistaa Toivolan tekstistä. Pidin kovasti siitä, miten Toivola sanoi, että vaikka maailma muuttuu avoimemmaksi ja paremmaksi paikaksi, vaikka lait muuttuvat salliviksi ja turvaavat queerihmisten oikeuksia aiempaa paremmin, se ei pyyhi vuosisatojen sorron historiaa tai häpeän kierrettä, johon moni queerihminen ajautuu usein jo lapsena koetun ulkopuolisuuden, kiusaamisen, pelon ja vähemmistöstressin takia.
Suosittelisin tätä teosta ilolla kelle tahansa, jota kiinnostaa rakkauden, mieheyden, maskuliinisuuden, seksuaalisuuden ja etnisyyden teemat.
May 28, 2021
Jani Toivola kirjoittaa kirjan nimen mukaisesti rakkaudesta, mutta myös sopimisesta muotteihin ja yhteiskunnan odotuksiin. Kirja alkaa kuvauksella eduskunnasta lähtevästä Toivolasta, jolla on mukanaan avustajan huolella pakkaama pahvilaatikollinen täynnä kirjeitä ja tulostettuja viestejä, joita Toivola ei ole itse lukenut. Laatikko on täynnä kansalaispalautetta, sitä sellaista, jota tummaihoinen homoseksuaali väistämättä joutuu ottamaan vastaan.
Rakkaudesta on kokoelma melko tiiviin aihepiirin ympärillä pyöriviä kolumnimaisia tekstejä, joissa Jani Toivola kuvaa omaa elämäntarinaansa ja kasvamista Suomessa monenlaisten rajoitusten, esteiden ja vaikeuksien keskellä. Kenialaiselta isältä peritty ihonväri ja ulkonäkö on se näkyvin tekijä, mutta Toivolalla on ollut muutenkin tekemistä maskuliinisuuden ahtaiden mallien kanssa. Homoseksuaalisuus ja vääränlaiset mieltymykset naismaisina pidettyjä asioita kohtaan tekevät miesten joukkoon sopeutumisesta vaikeaa. "Tarjolla oleva miehen rooli on ajoittain kapea ja minä koen sen uhkaavaksi".
Lapsen isänä joutuu kuitenkin kohtaamaan mieheyttä ja maskuliinisuutta uusilla tavoilla. Vanhemmuus ja lapsen hoito ovat tulleet Toivolalle toisaalta helposti, yhtenä unelman täyttymyksenä, toisaalta ne vievät muiden miesten ja isien joukkoon.
Toivola kirjoittaa paljon rakkaudesta, siitä miten vaikeaa on luottaa toiseen ihmiseen, päästää irti omista rajoistaan, olla rohkeasti mies joka rakastaa toisia miehiä, miten oppia kestämään virheitä ja erehtyväisyyttä. Oma lapsi opettaa ihmiselle paljon rakkaudesta: tiedän sen omasta kokemuksestani ja samaa kirjoittaa Toivolakin. "Oma tyttäreni ja meidän välinen suhteemme ovat edelleen ne asiat, jotka ovat opettaneet minulle ylivoimaisesti eniten rakkaudesta itseäni ja muita kohtaan".
Rakkaudesta on oikein kelpo kirja. Se avaa näkökulmia vähemmistöjen elämään, mutta puhuu myös aivan universaaleista asioista: rakkaus on rakkautta, ihonväristä ja seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta.
Rakkaudesta on kokoelma melko tiiviin aihepiirin ympärillä pyöriviä kolumnimaisia tekstejä, joissa Jani Toivola kuvaa omaa elämäntarinaansa ja kasvamista Suomessa monenlaisten rajoitusten, esteiden ja vaikeuksien keskellä. Kenialaiselta isältä peritty ihonväri ja ulkonäkö on se näkyvin tekijä, mutta Toivolalla on ollut muutenkin tekemistä maskuliinisuuden ahtaiden mallien kanssa. Homoseksuaalisuus ja vääränlaiset mieltymykset naismaisina pidettyjä asioita kohtaan tekevät miesten joukkoon sopeutumisesta vaikeaa. "Tarjolla oleva miehen rooli on ajoittain kapea ja minä koen sen uhkaavaksi".
Lapsen isänä joutuu kuitenkin kohtaamaan mieheyttä ja maskuliinisuutta uusilla tavoilla. Vanhemmuus ja lapsen hoito ovat tulleet Toivolalle toisaalta helposti, yhtenä unelman täyttymyksenä, toisaalta ne vievät muiden miesten ja isien joukkoon.
Toivola kirjoittaa paljon rakkaudesta, siitä miten vaikeaa on luottaa toiseen ihmiseen, päästää irti omista rajoistaan, olla rohkeasti mies joka rakastaa toisia miehiä, miten oppia kestämään virheitä ja erehtyväisyyttä. Oma lapsi opettaa ihmiselle paljon rakkaudesta: tiedän sen omasta kokemuksestani ja samaa kirjoittaa Toivolakin. "Oma tyttäreni ja meidän välinen suhteemme ovat edelleen ne asiat, jotka ovat opettaneet minulle ylivoimaisesti eniten rakkaudesta itseäni ja muita kohtaan".
Rakkaudesta on oikein kelpo kirja. Se avaa näkökulmia vähemmistöjen elämään, mutta puhuu myös aivan universaaleista asioista: rakkaus on rakkautta, ihonväristä ja seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta.
October 10, 2021
Päätin kuunnella tämän kirjan, koska eksyn välillä lukemaan Jani Toivolan Instagrampostauksia ja pidän kovasti hänen tavastaan kertoa asioita. Toivolalla olisi ollut useampikin teos mistä valita, mutta ajattelin tämän olevan kaikista avartavin lukukokemus, koska olen kaikin puolin niin eri maailmasta ja lähtökohdista kuin Toivola.
Kirjan nimestä olisin ajatellut kirjan kertovan enemmän rakkaudesta yleisesti, mutta kyllä tämä (omaelämänkerrallinen) teos keskittyi ihan vain Toivolan omiin rakkauksiin. Ihan loogista kyllä, mutta löysin tarinoista ja Toivolasta itsestään niin vähän samaistuttavaa, että päädyin lopulta usein rypistelemään kulmiani ja pudistelemaan päätäni ihan tahtomattani. Tarinat olivat avoimia, itsetutkiskelevia ja usein pelottavankin rehellisiä, mutta varsinaista punaista lankaa tai loogista järjestystä tarinoilla ei ollut, ja kerrontatyyli hyppi välillä liikaakin ajasta ja paikasta toiseen.
Koska en voi kirjoittaa syvällisempää arvostelua arvostelematta itse kirjoittajaa ja tämän tekemiä valintoja, jätän tämän arvostelun nyt tähän. Lukeminen ja ajatteleminen mustan, miespuoleisen homon näkökulmasta oli kuin olikin avartava kokemus, ja pysähdyin ajattelemaan asioita, joita en ole ennen ajatellut tai olen saattanut pitää itsestäänselvyytenä. Kuitenkin itse tarinat ja tuo teema rakkaus ansaitsevat minun mittapuullani vain kaksi tähteä.
Kirjan nimestä olisin ajatellut kirjan kertovan enemmän rakkaudesta yleisesti, mutta kyllä tämä (omaelämänkerrallinen) teos keskittyi ihan vain Toivolan omiin rakkauksiin. Ihan loogista kyllä, mutta löysin tarinoista ja Toivolasta itsestään niin vähän samaistuttavaa, että päädyin lopulta usein rypistelemään kulmiani ja pudistelemaan päätäni ihan tahtomattani. Tarinat olivat avoimia, itsetutkiskelevia ja usein pelottavankin rehellisiä, mutta varsinaista punaista lankaa tai loogista järjestystä tarinoilla ei ollut, ja kerrontatyyli hyppi välillä liikaakin ajasta ja paikasta toiseen.
Koska en voi kirjoittaa syvällisempää arvostelua arvostelematta itse kirjoittajaa ja tämän tekemiä valintoja, jätän tämän arvostelun nyt tähän. Lukeminen ja ajatteleminen mustan, miespuoleisen homon näkökulmasta oli kuin olikin avartava kokemus, ja pysähdyin ajattelemaan asioita, joita en ole ennen ajatellut tai olen saattanut pitää itsestäänselvyytenä. Kuitenkin itse tarinat ja tuo teema rakkaus ansaitsevat minun mittapuullani vain kaksi tähteä.
November 2, 2022
Toivola kirjoittaa ihanan lämpimästi, rohkeasti ja voimallisesti suhteestaan omaan kehoonsa, sukupuolesta, seksuaalisuudesta ja epävarmuudesta. Löysin yllättävän paljon tuttuja tunteita ja pohdintoja Toivolan kirjasta, eritoten maskuliinisuudesta ja seksuaalisuudesta, omasta identiteetistä ja ulkopuolisuuden tunteesta.
Rakastan Toivolan tapaa kirjoittaa ja kuvailla, sekä sitä miten paljon rakkautta sanojen avulla välittyy lukijalle. Olo on pehmeä ja lämmin kirjan lukemisen jälkeen, ja tulen varmasti palaamaan tähän kirjaan ja sen synnyttämiin tunteisiin ja pohdintoihin.
Rakastan Toivolan tapaa kirjoittaa ja kuvailla, sekä sitä miten paljon rakkautta sanojen avulla välittyy lukijalle. Olo on pehmeä ja lämmin kirjan lukemisen jälkeen, ja tulen varmasti palaamaan tähän kirjaan ja sen synnyttämiin tunteisiin ja pohdintoihin.
June 18, 2021
Tää oli ihana. Omakohtaisia esseitä ulkopuolisuuden ja eri tavoin marginaalissa olemisen kokemuksista, kehosta, tunteista, toiveista, rakkaudesta, oman identiteetin hahmottumisesta ja halusta elää linjassa oman ytimensä kanssa. Tunnistin tosi paljon. Monessa kohtaa elämääni olen kokenut yhtä hankalaksi ja vieraaksi naiseuteen kuin Toivola mieheyteen liittyvien odotusten ja ihanteiden kanssa olemisen ja elämisen. Tosi voimauttava ja koskettava kirja. Veli todistaa upeasti.
December 31, 2021
Tärkeä kirja tärkeästä aiheesta, miesten (välisestä) rakkaudesta ei puhuta tarpeeksi!
Vähän häiritsi se, että muutamat asiat olivat jo tuttuja Toivolan Musta tulee isona valkoinen -kirjasta. Mutta toisaalta näkökulma oli osittain erilainen tässä teoksessa ja ihmisillä nyt on väistämättä vain rajallinen määrä kokemuksia joista voi ja haluaa kertoa.
Toivon, että tästä on ollut ja tulee olemaan apua vielä monelle!
Vähän häiritsi se, että muutamat asiat olivat jo tuttuja Toivolan Musta tulee isona valkoinen -kirjasta. Mutta toisaalta näkökulma oli osittain erilainen tässä teoksessa ja ihmisillä nyt on väistämättä vain rajallinen määrä kokemuksia joista voi ja haluaa kertoa.
Toivon, että tästä on ollut ja tulee olemaan apua vielä monelle!
May 27, 2021
Avoin, inhimillinen ja kaunis kokemusten kokoelma, jossa käsitellään ennen kaikkea mieheyden kapeita raameja yhteiskunnassa ja niitä vastaan taistelua lempeydellä ja rakkaudella. Kirjassa avataan myös sitä, millaista on elää mustana homomiehenä, joka ei koe sopivansa oikein minnekään. Vaikka en ole mitään edellämainituista, Toivolan kirjoittamat kokemukset esimerkiksi vaikeudesta hyväksyä itseään ja löytää omaa paikkaansa muiden joukossa resonoivat silti minussakin, joten teos sykähdytti.
June 11, 2021
Rehellistä ja aitoa tekstiä elämän, erilaisuuden ja rakkauden kipeydestä. Mutta aika epätasaista: upeiden elämänviisausten sekaan on ympätty romanttisia kömpelösti kuvattuja love storyja, jotka eivät kanna. Mutta kannattaa toki lukea!
January 4, 2023
pidin ja elin mukana, mutta en saanut tästä irti sitä mitä olisin ehkä kaivannut (mullistavia oivalluksia)? toistaa pitkälti kahden aikaisemman kirjan sanomaa. mutta ihailtavan herkkä ja henkilökohtainen teos, eikä toivolan avoimuutta voi muuta kuin arvostaa.
June 26, 2021
Kaunis kirja ja kertomus rakkaudesta, henkisestä kasvusta ja elämästä
November 9, 2021
rakastin ❤️
November 29, 2021
Epätasainen, mutta inhimillinen.
Kipeä, mutta niin kaunis.
3,5 �, mutta sisältönsä ja aitoutensa puolesta paljon enemmän.
Kipeä, mutta niin kaunis.
3,5 �, mutta sisältönsä ja aitoutensa puolesta paljon enemmän.
January 30, 2022
Rehellinen, kaunis ja liikuttava teos. Ihailen Toivolan tapaa kirjoittaa. <3
October 18, 2022
kaunis, tärkeä, helposti lähestyttävä mutta silmiä avaava. rakastin.
July 16, 2021
Olipa opettavainen ja koskettava <3
Displaying 1 - 30 of 83 reviews
Can't find what you're looking for?
Get help and learn more about the design.