Å·±¦ÓéÀÖ

Uudessa Maanmittari-albumissa piippalakkinen mies löytää itsensä yllättäen lähes perinteisestä ranskalaisesta sarjakuvaformaatista. Äänikin on löytynyt, ja tarinalla on juoni. Jos alkuperäiset neljä lyhyttarinaa tulivat Ranskassa aikoinaan kuin salama kirkkaalta taivaalta, niin Maanmittari taas... on hieman tavanomainen. Haittaako se? Ei. Lyhyet tarinat ovat yksi asia, pitkät albumit toinen. Alkuperäisissä sarjakuvissa Arzakin maailmasta nähtiin tiivistettyjä, runollisia väläyksiä, jotka kertoivat vähän mutta kutkuttivat mielikuvitusta sitäkin enemmän. Maanmittari taas on itsenäinen albumi, jonka tarkoitus on kertoa selkeä tarina. Moebiuksen pitkien albumien sarjassa Maanmittari on teos paikallaan.