Å·±¦ÓéÀÖ

“Ympärillä jäiset, mykät metsät, maa jäässä, ilma jäässä! Pieniä mökkejä viluiset savupatsaat hormien päissä horjumassa. Ei helkä laulu. Harvoin kuulee iloista naurua. Viluisia, kalpeita ja voipuneita kasvoja. Kuunnellaan jäykistyneinä pakkasen pauketta ja lumimyrskyjen ulvontaa. Huolta ja pelkoa kasvoilla; mummo katsoo ukkoon, nainen vilkaisee mieheen, pieni tyttö luo aran silmäyksen veljeensä. Sitten, kuin yhteisestä sopimuksesta katseet painuvat alas, ja alakuloinen huokaus puistattaa ihmisruumista.”
― Veikko Huovinen, Hamsterit

“-En minä ole huolissani jäärouvan takia, Muumipeikko sanoi. -Minä olen huolissani toisten takia. Niiden, joista en tiedä mitään. Sen, joka asuu tiskipöydän alla. Ja minun komerossani tuolla. Ja Mörön, joka vain katsoo eikä sano sanaakaan.
Tuu-tikki hieroi nenäänsä ja mietti.
-Katsos, on niin paljon väkeä, joka ei sovi kesään eikä kevääseen eikä syksyyn, hän sanoi. -Kaikki hieman arat ja kummalliset. Muutamat yöeläimet ja oliot, joita ei huolita mihinkään ja joihin kukaan ei usko. Ne pysyvät piilossa koko vuoden. Ja sitten kun on rauhallista ja valkeaa ja yöt tulevat pitkiksi ja kaikki ovat nukahtaneet talviuneen - silloin ne tulevat esille.”
― Tove Jansson, Moominland Midwinter

“Useimmat mainarit olivat suomalaisia, ja töistä tultuaan he menivät suihkuun ja saunaan. Saunan edessä oli puinen karsina, ja talvella he juoksivat ulos ja kieriskelivät lumessa. Ensin me tirkistelimme aidanraosta ja hihittelimme miesten sinisiä kaluja ja palleja, mutta sitten me nauroimme ääneen niin kuin hekin, silkasta riemusta, kun oli lunta ja sininen, sininen taivas.”
― Lucia Berlin, Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia

“Huvipuisto on talvisaikaan auttamatta surumielinen näky. Kaupungissa tuskin on hylätympää seutua. Satunnainen ohikulkija, jonka katse viivähtää joulukuisen huvipuiston autiudessa, ei voi olla muistamatta ilojen hetkellisyyttä ja ajan katoavaisuutta.”
― Leena Krohn, Älä lue tätä kirjaa: kertomuksia keskenkasvuisille