Å·±¦ÓéÀÖ

“Yö oli erittäin kaunis. Näkyi tähteä ja kuuta. Ilman henki oli lämmin. Mistä kaukaa lie tullutkaan, joka tapauksessa kaakosta päin kävi tuuli. Ja vesi liplatti ja kaislikko kahisi ja ²âön linnut ääntelivät. Syys²âön tuoksut olivat rehevät. Luonto oli °ì±ð²õän mittaan kasvattanut monen moista mäskiä, joka nyt odotti lakastumistaan ja märkänemistään.”
― Veikko Huovinen, ³¢²¹³¾±è²¹²¹²Ô²õ²âöÂáä³Ù

“Näinä pitkinä ja mustina syksyn iltoina, keltaisten tulien ääressä kerkiää kukin paremmin kuin °ì±ð²õän kiireisinä, hiostavina päivinä harrastaa omiaan, vatoa sitä mitä mieli himoitsee. Uskovaiset miettivät sielunsa tilaa ja tutkivat raamatuita. On ihmisiä, jotka lukevat muutakin. Äveriäimmät ja eteenpäin rientävimmät istuvat radioitten ääressä. Vanhat miehet muistelevat mielellään menneitä ihmisiä, joilta aika jäi, jotka makaavat maan povessa, entisiä tapauksia ja sattumuksia, aikoja, jotka ovat jo ohi.”
― Pentti Haanpää, Maa- ja metsäkyliltä : Iltalehden alakertasarja 1927 - 28

“Katsoin lasta, kun hän heitteli keltaisia lehtiä ilmaan. Näin lapsen, nostin hänet syliini, hän oli kevyt, hän oli lahja. Istuimme lehtien keskellä ja valo hyppelehti meissä.”
― Hanna Weselius, Kasvukausia â€� Kirjoituksia äitiydestä