欧宝娱乐

“Se on ensimm盲inen suudelma, jonka h盲n on 别濒盲尘盲ns盲 aikana antanut omasta aloitteestaan, ja h盲n toivoo sen kertovan Willemille kaiken, mit盲 h盲n ei voi sanoa, edes pime盲ss盲, edes aamun harmaassa kajossa: kaiken mit盲 h盲n h盲pe盲盲, kaiken mist盲 h盲n on kiitollinen. T盲ll盲 kertaa h盲n pit盲盲 silm盲t kiinni ja kuvittelee, ett盲 pian itsekin p盲盲see sinne, minne ihmiset menev盲t suudellessaan, harrastaessaan seksi盲: maahan jossa h盲n ei ole koskaan k盲ynyt, paikkaan jonka h盲n haluaa n盲hd盲, maailmaan joka toivottavasti ei ole h盲nelt盲 ikuisesti kielletty.”
― Hanya Yanagihara, A Little Life

“T盲m盲 on 别濒盲尘盲ni t盲ydellisin p盲iv盲, ajattelen, ja sin盲 iltana tuntemamme ilo, tied盲mme niin molemmat, tunne kun suutelen h盲nen niskaansa, ihminen joka olen haistaessani h盲nen hiuksiaan, katseet jotka toisiimme luomme, parvekkeen p枚yd盲lle lasketun oluen maku, se miten huulemme koskettavat toisiaan sill盲 hetkell盲, sammuvan illan liekiss盲, se ei p盲盲ty koskaan vaikka mik盲盲n siit盲 ei ole l盲sn盲 en盲盲 huomenna.”
― Pajtim Statovci, Bolla

“Kun ottaa onnen pienin盲 p盲tkin盲, palasittain, ja sitten kadottaa sen, kuten min盲, niin kovettuu v盲hitellen ja tulee kiukkuiseksi.”
― Anton T拧ehov, Nelj盲 N盲ytelm盲盲

“Uskon, ett盲 maailmassa on jokaisen kohdalla vakiom盲盲r盲 riesaa. Rikas, kadehdittu, valtaa pit盲v盲, kyll盲 heill盲kin on standartisumma vastuksia. Kateus ei h盲vi盲 rikkauden my枚t盲, elikk盲 siis upporikas voi olla hyvin kade (esimerkiksi viihtyisyydest盲, vaatimattomasta perhe-别濒盲尘盲st盲, lapsionnesta jne.) Viisas voi kadehtia h枚lm枚盲, sill盲 p枚lj盲ll盲 on kai loppujen lopuksi helpompaa. Siis ilmeisesti riesan summa on l盲hes vakio jokaisen yksil枚n kannalta. Kuuluisuus on makeaa mannaa, mutta huipulla tuulee. Herkkuateriat maistuvat loppujen lopuksi vain tervevatsaisille. Hienoinkaan konjakki ei tee raakaa 枚ykk盲ri盲 onnelliseksi. Hulluinkaan erotomaani ei voi naida m盲盲r盲盲ns盲 enemp盲盲. Yleens盲 l盲hes jokaiselle nuorelle tulee vanhuus... Kuolema sortaa eloisimmankin ihmisen turpeen alle.”
― Veikko Huovinen, Humusavotta: kirjailijan p盲iv盲kirja 1974鈥�75

“Pienen hetken olen onnellinen juuri sill盲 tavalla kuin onnea yleens盲 suodaan, pieniss盲 eriss盲, ponnistuksen j盲ljilt盲, muutaman hengityksen verran, kunnes 别濒盲尘盲 taas nielaisee onnen ja j盲ljelle j盲盲 vain tylsyys ja kauhu, useimmiten molemmat.”
― Antti Holma, Kaikki 别濒盲尘盲st盲

“H盲n tuli luokseni varhain aamulla er盲盲n盲 p盲iv盲n盲
sateen j盲lkeen, y枚 oli kastellut lakanoita
(sin盲 minua h盲nt盲)

tuollaista pient盲 poikaa voisin rakastaa; vein pikkuauton h盲nen
办盲诲别蝉迟盲盲苍

olen kovempaa kuin valoa

poika nauroi, poika kuin lepakko kun juoksin p盲in ovia, n盲k枚 sumeni

mutta vatsaa kouri valtava onni.”
― Maaria P盲ivinen, Sinun osasi eiv盲t liiku

“Oikeasti: olen onnellinen. Jos joku kysyisi sit盲 minulta juuri nyt, en tied盲 mit盲 vastaisin, mutta kyll盲 min盲 olen.”
― Juha Itkonen, Ihmett盲 kaikki

“Tajusin, ett盲 todellinen onni asuu lyhyiss盲 hetkiss盲, jotka tarjoavat mahdollisuuden rauhalliseen wc-k盲yntiin, sek盲 huoneessa, jonka oven voi sulkea per盲ss盲盲n.”
― Antti Holma

“Katsoin lasta, kun h盲n heitteli keltaisia lehti盲 ilmaan. N盲in lapsen, nostin h盲net syliini, h盲n oli kevyt, h盲n oli lahja. Istuimme lehtien keskell盲 ja valo hyppelehti meiss盲.”
― Hanna Weselius, Kasvukausia 鈥� Kirjoituksia 盲itiydest盲

“Vasta lattialla maatessani olen ymm盲rt盲nyt, ettei 别濒盲尘盲盲 ole tarkoitus kokea niill盲 tavoilla, joilla olen yritt盲nyt, eik盲 niill盲 tavoilla, joilla muut ymp盲rill盲ni n盲ytt盲v盲t sit盲 kokevan. El盲m盲盲 on tarkoitus kokea niin, ett盲 tarkkailee varjoja seinill盲, ett盲 pys盲htyy ihmettelem盲盲n tammikuun kalvakoita puita ikkunan edess盲. Ohikulkijoiden pipoja, lenkkeilij枚iden tapaa juosta. Lapsen varpaita. Puolison olkap盲it盲, rintaliivej盲.

Suurin onni on nukkua. Suurin onni on maata lattialla. Heitell盲 palloa, ottaa se kiinni. Silloin kaikki on niin hidasta, ett盲 maailman havaitsee tarkkana ja totena, ja voi olla rauhassa ja ajatella ja kuvitella.

Silloin kelpaa tuijottaa sein盲盲 ja kuunnella, miten muut hengitt盲v盲t ja miten itse hengitt盲盲, eik盲 mit盲盲n muuta ole. (Varjotajunta s. 69-70)”
― Salmenniemi, Harry