Å·±¦ÓéÀÖ

“Pidän ihmistä vaaleanpunaisena aistidatan kokoelmana.”
― Alan Turing

“Paikka vaikuttaa ihmisen mieleen niin kuin vallitseva säätilakin. Ihminen on erilainen eri paikoissa, epäilemättä. Voiko oikeastaan koskaan sanoa, että ihminen on sama? On paikkoja, jotka tuovat ihmisestä esiin puolia, joiden olemassaolosta emme ole tienneet. Joihinkin paikkoihin mieli ei asetu, vaikka kuinka yrittäisi, ja aina on jotenkin vaikea olla. Tällaisella ilmalla taas on vaikea olla surullinen, vaikka kaikissa meissä olisikin hiven surua. Myös fysiologialla on omat vaikutuksensa. Jos varhaislapsuus on pelkkää fysiologiaa ja vanhuus sammuvan kojelaudan tuijottelua, välissä on sentään sävykkäämpiä jaksoja.”
― Joel Haahtela, Traumbach

“Pidä kaksinkertaista kirjanpitoa hetkistä, joina olet sinut itsesi kanssa. (s. 23)”
― Jermu Koskinen, Niin kauas kuin vyötä riittää

“Monet uskovat, että voitto on saatu, kun jotakin on murskattu, tuhottu ja tapettu. Kuitenkin parhain voitto on yksilön voitto itsestään oman minuutensa suljetussa holvissa, ja hyvä saavutus on myös oivaltaa maailmankaikkeuden mahtava suuruus.”
― Veikko Huovinen, Rauhanpiippu

“Nykyihmisen helvetti on jatkuva puhe itsensä kanssa, jatkuva peilin eteen joutuminen. Nykyaikainen kaupunki on täynnä peilejä. Luonnossa ihminen lepää koska siellä ei voi nähdä itseään kuin pakoon lähtevissä linnuissa ja eläimissä tai jäljissään.”
― Jouko Turkka, Häpeä: vaellusromaani

“Kumppanukset painivat kotvasen, ja kävi niin kuin luonto säätää, he väsyivät ja hellittivät otteensa. Mikään uskonto tai oppi ei tästä suurestikaan kostunut, kukaan leski ei tullut autetuksi eikä kansantulo lisääntynyt, ei saavutettu moraalista voittoa eikä muutakaan voittoa, koska luomakunta ei tunne mitään ehdotonta tai lopullista voittoa, ja ihmisellä ei ole mitään varmaa tietoa, ei edes aavistustakaan siitä, mitä hänen oikeastaan pitäisi voittaa.”
― Veikko Huovinen, Rauhanpiippu

“Lyhyenä, kauhistuttavana hetkenä hän on käsittävinään miten armoton ±ð±ô䳾ä pohjimmiltaan on. Kaiken menettää. Lapsuus on lyhyt, nuoruus on jo mennyt kun sen tajuaa ja kypsät miehuusvuodet eivät ole nekään omia, vaan ne on myytävä rahasta tai pakkoluovutettava levottomalle ajalle. Ei mitään voi omistaa, ei lapsi vanhempiaan eivätkä vanhemmat lapsiaan. Kaiken mihin rakastuu ja ihastuu, joutuu menettämään. Pelokkaan, säälittävän kamppailun jälkeen on luovuttava ±ð±ô䳾ästäänkin, joka sekin on vain sarja liikkeitä ja ajatuksia liikkumattomassa maisemassa, ajanjakso jonka toista laitaa ei muista juuri ollenkaan ja jonka läheisetkin tapahtumat menettävät tuoreutensa nopeasti kuin sammuva valo.”
― Veikko Huovinen, Siintävät vuoret

“Poika katselee tietä, puhelinpylväitä ja metsää. Miten hän on joutunut tänne? Miksi hän on täällä? Onko hän nähnyt unta - tai oikeastaan - vieläkö uni jatkuu?”
― Veikko Huovinen, Siintävät vuoret

“Voi ihmishenki miten asut resusessa pesässä!”
― Veikko Huovinen, Konsta Pylkkänen etsii kortteeria

“Sovita lantiotani
onko se sopivaa mallia sinulle
sovita suuni
se on juuri samaa tyyliä kuin nämä
rinnat, ne ovat juuri kämmentesi kokoa,
koko tämä asuste
enkä ole näytöskappale vaan
ainoa malliaan
lässytän ihanasti, vingun painalluksesta
kuin lelu,
olen ylevä, olen mitä haluat,
olen tyyny.”
― Heidi Liehu, Lumoava selli

“Se oli kaunis mutta julma maailma, eikä kuitenkaan yhtä armoton kuin tämä uusi. Sillä nythän me olemme keskenämme, vuosi vuodelta yhä autiommassa maailmassa, mistä tekevät lähtöä sekä eläimet että jumalat.”
― Leena Krohn

“Kuinka täysikasvuiset, jotka tuntevat ytimissään ja luissaan elettyjen vaivojen uupumuksen, voisivatkaan muistaa, miten ±ð±ô䳾ä, jota ei vielä ole eletty, väsyttää. Sillä jokainen kantaa selässään kahta säkkiä, menneisyyttä ja tulevaisuutta, ja kun toinen tyhjenee, toinen täyttyy.”
― Leena Krohn

“Teos voi olla uskottava, vaikka se kertoisi kuolleiden ylösnousemuksesta, mutta se ei voi olla uskottava, ellei se tunnusta yksinkertaisia konkreettisia tosiasioita: ihmis±ð±ô䳾än ehtojen ja hänen tajuntansa samankaltaisuutta kaikkialla riippumatta rodusta, iästä, sukupuolesta, kansallisuudesta ja älynlahjoista.”
― Leena Krohn, Kynä ja kone: ajattelua mahdollisesta ja mahdottomasta

“Ihmisten pitää ³Ù²âöskennellä enemmän, jotta tuotantoa olisi enemmän. Lisätuotannon oletetaan johtavan parempaan ±ð±ô䳾ään. André Gorz sanoo, että siteen luominen sanojen "enemmän" ja "parempi" välille on ovelaa, sillä monet tarpeistamme eivät tule tyydytetyiksi lisätuotannon kautta, vaan se päinvastoin uhkaa niiden tyydyttämistä. Tämä koskee erityisesti tarpeitamme puhtaaseen ilmaan ja veteen, ²â³¾±èä°ù¾±²õ³Ùöön, rauhaan, kauneuteen, aikaan ja ihmissuhteisiin. Nykypäivänä puutetta ei ole teollisesti tuotetusta tavarasta, vaan kaikesta, mikä kuuluu elämisen laatuun.”
― Anssi Ylirönni, Valintamme ei kohdistunut sinuun: ³Ù²âöttömyyden monet kasvot

“Ihminen valehtelee mahdollisimman vähän vain valehdellessaan mahdollisimman vähän, ei silloin kun hänellä on siihen vähiten tilaisuuksia.”
― Franz Kafka, The Zürau Aphorisms

“Hetken aikaa kuvittelin
olevani jotain muuta kuin
päämäärättä harhaileva
kosminen pummi,
kuvittelin olevani jotain muuta kuin
suonenvedonomaisesti strobojen
liekittämissä tiloissa tanssiva villi aave
jolla on kuume jalkojen välissä”
― J. K. Ihalainen, Ihosi alla sykkivät sanat

“Historia opettaa meille erinomaisella tavalla ja lukemattomilla esmerkeillä, mitä seuraamuksia on aiheutunut, kun joku järjestelmä on ollut niin ylivertainen, että siitä on ryhdytty tekemään maailmanjärjestelmää. On tapettu ja hävitetty, kunnes on väistytty kotitienoille, jossa taas paistetaan perunoita, pestään alusvaatteita, siivotaan lapsenpyllyjä ja laulellaan.”
― Veikko Huovinen, Rauhanpiippu

“Mitä tässä mittakaavassa ovat yhden ihmisen huolet, suru, ahdistus? Ne ovat kaikki, jos sinä olet se ihminen.”
― Sami Lopakka

“Etteikö ±ð±ô䳾ä osaisi olla myös armelias! Turha puhuakaan: aivan varmasti osaa. Sillä mitä koettelmuksia se vastaisen varalle piilotteleekin, varmaa on, ettei kenenkään tarvitse kärsiä nuoruuttaan toista kertaa.”
― Leena Krohn, Rapina ja muita papereita

“Ihminenkin on yhdyskunta, lukemattomien vuorovaikutusjärjestelmien vuorovaikutusjärjestelmä, joka puolestaan on kanssakäymisessä toisten samanlaisten systeemien ja paljon suuremman systeemin, koko ²â³¾±èä°ù¾±²õ³Ùönsä kanssa. Todellisuus eletään näiden järjestelmien suhteissa, tietoisuuden kautta. Muualla, itsenäisenä, sitä ei ole.”
― Leena Krohn, Kynä ja kone: ajattelua mahdollisesta ja mahdottomasta

“Ihminen oli tuhatkasvoinen, mutta kaikki kasvot hävisivät vuorollaan. Kaikilla oli lainakasvot, kenelläkään ei ollut omia kasvoja. Kukaan ei ollut lapsi, kukaan ei ollut vanha, kaikki olivat jokaisessa iässä - eivätkä missään. Missä sitten ovat minun kasvoni, mitkä ovat minun omani, ne jotka ovat aina minun eivätkä kenenkään muun? Ah, sellaisia ei ollut.”
― Leena Krohn, Pereat mundus: romaani, eräänlainen

“Vanhuuden salaisuus oli sama kuin lapsuuden salaisuus. Se mikä kasvatti heidät, myös vanhensi heidät. Se mikä ruokki heidät, myös tappoi heidät. Hän oli matkalla kotiin.”
― Leena Krohn, Pereat mundus: romaani, eräänlainen

“Merkkejä, hahmoja, kuvia, kirjoitusta löytäen jokainen silmä harhaa maailmankaikkeuden välinpitämättömyydessä. Joka kerran on oppinut näkemään niin kuin ihminen näkee, löytää viestejä kaikkialta kosmoksesta. Kuka tietää, onko se kyky vai heikkous? Niin ihminen on rakennettu, sellaiseksi hän on syntynyt. Mutta miksi tuntuu siltä kuin ±ð±ô䳾ää ja merkityksiä syntyisi juuri siellä, minne ihminen suuntaa huomionsa?”
― Leena Krohn

“Nykyisihmisen ±ð±ô䳾ä on jäänyt niin kauas todellisuudesta, että sitä pitää imeä siitä verkosta, jossa itse sätkii. Eläimiä, ruokaa, rakkautta, kavereita. Kaikkea on, mutta mihinkään ei kyetä keskittymään.”
― Tuomas Kyrö, Mielensäpahoittajan Suomi

“Äärimmäisissä tilanteissa ihminen on kaukana siitä ihmisestä, josta kirjoitetaan kirjoja. Tuota kirjojen sankaria en sieltä löytänyt. Ei tullut vastaan. Päinvastoin.”
― Svetlana Alexievich, Voices from Chernobyl: The Oral History of a Nuclear Disaster

“Onko ihminen elonkehän syöpä? Syöpäsolut toimivat erittäin tehokkaasti, koska ne jakautuvat rajattomasti toisin kuin terveet solut, joiden sääntelymekanismit toimivat normaalisti. Lopulta niiden toiminta tappaa koko eliön. Jos yksi syöpäsairaan eliön soluista olisi taloustieteilijä, väittäisi se varmaankin syöpäsolujen toiminnan koituvan koko eliön hyväksi.”
― Anssi Ylirönni, Valintamme ei kohdistunut sinuun: ³Ù²âöttömyyden monet kasvot