ŷ������

“Ihmiset tahtovat kaikenlaista,
vieraita tavaroita vieraista maista.
Pian ovat kaapit täynnä kamaa
Elämä on kuitenkin yhtä ja samaa.
Ei iloon tarvitse tavaraa hankkia,
siihen ei tarvita edes pankkia.”
― Elina Karjalainen

“Tuoksussa tässä on outoa taikaa.
Miten voi tuoksua yhtä aikaa:
hunajalta,
apilalta,
raukkauden räiskeeltä,
suukkosien mäiskeeltä,
talvelta ja kesältä,
pikkulinnun pesältä.”
― Elina Karjalainen, Uppo-Nallen kootut runot

“Tuskan ahjossa kerran suli
sydämeni kova ja hiljainen.
Sitä liekit söi, sen puhdisti tuli,
ja itse kuolema takoi sen.

Niin, ���ä��ä: aseellas raskaimmalla
lyö, iske! Enää en murtua voi.
Minun sydämeni helisee moukarin alla,
mitä kipeämmin lyöt, sitä syvemmin se soi.”
― Saima Harmaja, Huhtikuu

“Ihana uni on sellainen jossa
ruukussa kasvaa luita,
makeita häränhäntiä
ja koiranherkkuja muita.


Ihana uni on sellainen jossa
taika����än saisin.
Silläpä maailman kauneimman runon
heti kirjottaisin.”
― Elina Karjalainen

“Tahdottomana katson kun rintakehää
koverretaan puukolla ontoksi
niin, että siellä ei ole enää mitään
ei mitään
ei kenellekään
eikä minulla ole siitä mitään mieltä”
― Pertti Salovaara, Vastustaa

“ja jos koko ajan ajattelen kuolemaa
se ei yllätä minua koskaan”
― Heidi Liehu, Lumoava selli

“Sovita lantiotani
onko se sopivaa mallia sinulle
sovita suuni
se on juuri samaa tyyliä kuin nämä
rinnat, ne ovat juuri kämmentesi kokoa,
koko tämä asuste
enkä ole näytöskappale vaan
ainoa malliaan
lässytän ihanasti, vingun painalluksesta
kuin lelu,
olen ylevä, olen mitä haluat,
olen tyyny.”
― Heidi Liehu, Lumoava selli

“Ei surusta
ole sanottavaa
Se on
vihollinen
jonka syliin rauhoitut”
― Heidi Liehu, Luumupuu kukkii, se muistelee sinua

“tässä pamfletissa
ensinnä lueteltavia vääryyksiä ovat:

osattomuus
empatian puute
��ⱹä�������ä��ٳ�ö
ja niiden seuraukset hirveät

toiseksi lueteltavat kuten
ilkeys kitkeryys kateus
kaunaisuus hätä nälkä
masennus ja epätoivo itseviha
koston odotus.”
― Helka-Maria Kinnunen, Minä olen pamfletti

“Sillä on liian vähän ihokarvoja
se ei kelpaa minulle.
Viekää se pois,
se itkee liikaa,
olen kuullut että sillä on joskus
jopa ripulia,
eikä se osaa siivota
eikä suudella
eikä olla hiljaa.
Siitä ei olisi kuin huolta
loputtomia tulehduksia
alituista kiukuttelua,

varani eivät riittäisi vuodeksikaan
sen mielihaluja toteuttamaan.

Haluan seurakseni
todellisen pedon,
en mitään enkelihiutaleitten
ja pölysokerin makuista
��ä���ᾱ�ٱ����ää.

Hankkikaa sellainen minulle.
Sillä ei pitäisi olla
valittamista:
minulla on sille kaapissani
kaikkea mitä se voi toivoa
ja enemmänkin,
varmuuden vuoksi vuorasin sille pihalta
oman sellin.
��ää��������
että saan sen itselleni.

Jokaisella on pakkomielteensä.
Minä haluan oman lähiohjattavan
vaarallisen näköisen älykkään nuken
joka osaa viihdyttää minua
ja josta ei ole vaivaa.”
― Heidi Liehu, Mitä ei ollut

“yksi oli jäänyt auton alle
yhtä vahingossa ammuttu
yksi oli löydetty huumattuna
nurkkaan käpertyneenä keskuspankista
yksi takertunut tavaratalon liukuportaisiin
yksi löydetty pylvääseen köytettynä yliopistolta
kaikki ne hoidettiin ja päästettiin vapauteen

mutta kukaan ei uskonut
niitä jotka kertoivat pelastaneensa enkelin”
― Heidi Liehu

“Muistatko? Meteori suhahti
terävänä kohden metsäämme,
en pelännyt
kätesi oli ympärilläni
Ilma jäähtyi, eläimet kuolivat,
painauduin lähemmäs sinua
ja olin onnellinen”
― Heidi Liehu

“Tiesin,
kun annoin henkeni sylissäsi
pedon puraisemana”
― Heidi Liehu, Kultaiset tikapuut

“työttömien onnellisuuskonsulttien joukkoitsemurha
alkoi rauhoittavalla joogalla
oisko mitään akuutteja hyviä mindfulness-tekniikoita
jotain mikä pärisee nopeesti”
― Paperi T, post-alfa

“Isä Jumalalla
taivaan ja maan luojalla
on niin paljon anteeksiannettavaa
niin valtavasti anteeksiannettavaa”
― Pertti Salovaara, Vastustaa

“Sataa
hidasta kirkasta lunta
kuin tähdet
putoilisivat
Odotamme pakkasen lauhtuvan ja
surun johtavan jonnekin”
― Heidi Liehu, Luumupuu kukkii, se muistelee sinua

&�����ܴ�;�������ä
ulottuu kaikkialle
Avaruuden todellinen olemus”
― Heidi Liehu, Luumupuu kukkii, se muistelee sinua

“tärkeämpää on puhua maailman tilasta kuin
minusta minä olen joku vanha nainen ja kuolen
kohta sataa lunta

mitä olinkaan sanomassa niin että maailma se on
pelastettava sillä lapset

kasvavat eivätkä halua heti kuolla vaan elää elellä

kasvattaa omat lapset ja puutarnan niin ehkä jopa
puutarhankin senkin takia maailma on tärkeä
ajatella

eikä vain ajatella ei tosiaan vaan päättää viimeinkin
mitä tehdään miten pelastetaan maailma

meret ilma puutarhat niiden villit eläimet
vilja lämmön lähteet suoja miten turva valo

suoja kaikelle elolliselle ja sillekin mikä ei elä on
pelkästään olemassa”
― Helka-Maria Kinnunen, Minä olen pamfletti

“Hän joka oli tavallisesti onnekas, unohti kerran levittää siipensä ja putosi.
Hän ajatteli leijumista, ajatteli, käy hassusti. Ryhtyi
laskeutumaan. Siivet supussa kuopan pohjalle, onnekkaasti
kyllä hän tupsahti, ravistei heinät päältään, keräsi luut
kainaloonsa, kiipesi portaat, avasi oven ja rojahti lattialle. Hei,
hän huusi, jostain tippuu verta rinnuksilleni. Jollekin on sattunut
onnettomuus, huusi, samalla kun aukoi epäuskoisena silmiään ja
huomasi ettei nähnyt mitään muuta kuin sinistä, taivaansinistä.
Kuin äidin kesäleninki kamalan kauan sitten. Hän ajatteli
tulinko vahingossa vaatekomeroon, että olenko minä minun vai
jonkun muun silmillä näkemättä tässä, missä olen, niinkin hän
ajatteli. Huhuu hän huusi, missä kaikki olettekaan juuri tällä
hetkellä, kun jotain aivan ihmeellistä tapahtuu.”
― Helka-Maria Kinnunen, Minä olen pamfletti

“Olen tullut tutuksi suuremman pedon kanssa kuin
maailma,
huoneessani se odottaa kaikki
kaksitoista silmää auki.
Kun lähestyn sitä se nousee levitoimaan
kun käännän sille selkäni
sen käpälät ovat kaulallani.”
― Heidi Liehu

“Nämä lakanat ovat sinisiä,
mutta eivät mitään käärinliinoja.
Keuhkoni kohoilevat niiden alla kuin vuoret,
ne jymisevät hiljaa,
������ jymisee.

���Բ�����ä��
kuin ilma tietäisi
mitä sen on tehtävä pitääkseen minut olemassa,
sisäelimeni ovat salaliitossa keskenään.

Voisin keskeyttää lauluni,
voisin sanoa sanojen ohi.
Voisin seurata maailman neuroottista rytmiä
enemmän säälien,
kauempaa,
mutta haluan lyödä sitä;
se nauttii silmin nähden ja herää.
Kättelen sitä.
Avaan sen sinistyneen suun ja suutelen sen kokonaan
auki.
Otan sen syliini,
se painautuu siihen onnellisena
����������ä
kuin olisi odottanut minua,
hellin sen henkiin,
se on minun.”
― Heidi Liehu, Mitä ei ollut

“Väkevät aseistautuneet enkelit
hämmentyneet läpikuultavat enkelit
harppua soittavat kevyesti vaatetetut enkelit
sumun kätkemät
lapsenkasvoiset enkelit
sukulaisenkelit
historialliset enkelit
yli jäätiköiden ja erämaitten purjehtivat
uneksija-enkelit
pyhät enkelit
��������ٳ�ä��ä-��԰�������
kärsineet enkelit
ruoskitut ja häväistyt enkelit
puhkotut ja hajonneet
ja läpi avaruuden paenneet enkelit
tuulen mukana kadonneet enkelit
surmatut enkelit
tuskaiset loistavat enkelit
siivettömät katuenkelit
pelottavat
keskityön enkelit
auringonlaskun harso-enkelit
pimeässä hehkuvat siniset enkelit
vastasyntyneet
enkelit
rakkauden enkelit
viattomat
enkelit

vuohenkasvoiset
silmittömän vihan enkelit
hylätyt enkelit
maailmaa vallitsevat
kuninkaalliset enkelit
savuavat käskijä-enkelit
värittömät ja silmättömät
hyytävät enkelit
sairaat ja vuotavat
ja unohdetut enkelit

esihistorialliset
luola-enkelit
paperiset enkelit
tehtaitten hiljaiset enkelit
toimettomat
enkelit

kirjan sivujen seesteiset
ja huomaamattomat enkelit
teorian enkelit
ratkaistujen arvoitusten
hymni-enkelit
kruunatut ja kirjaimin viillellyt
enkelit
kuviksi litistetyt enkelit
mykät vahakasvoenkelit
lauseisiin sidotut enkelit
kivitetyt
patsas-enkelit

�ٱ��ä����԰�������
vailla melodiaa soivat
nuhteettomasti houkuttelevat
enkelit
ontot tavaratalon enkelit
lakatut ja hiotut näyte-enkelit
naamioidut paheen enkelit
puuteroidut sirkusenkelit
maalaisenkelit
kaivoihin piiloutuneet
saastuneet enkelit
perusenkelit
��ä����Ա���
nykyenkelit
tabletin muotoiset
enkelit

monistetut vale-enkelit
nokiset karkotetut
metsän enkelit
tuhansina välkehtivät
��ä��پ���԰�������
perhosenkelit
lintuenkelit
sielukkaat eläimen kaltaiset
enkelit
nauravat hetki-enkelit
tahrattomina kirkkauteen kohoavat
viisauden enkelit
avaruuden atomeina sinkoavat
voima-enkelit
meteorin selässä ratsastavat
viestintuojaenkelit
valon nopeuden puhkaisevat
ajan kierre-enkelit

sirpaleiden tuhat-enkelit
����ä���ä��ä�ٳ�ö��ä��
viisari-enkelit
muistojesi enkelit
peilin nopeat enkelit
halun enkelit
tanssivat enkelit
vuoteen kansoittavat enkelit
huulenohuet
enkelit

vaativat enkelit

ruusun enkelit
ihon enkelit
��������ä-��԰�������
tuuli-enkelit
vuori-enkelit
pakkas-enkelit
huurre-enkelit
helle-enkelit
viulu-enkelit

murheen enkelit
riemun enkelit

viinin ja juhlan enkelit
kuun enkelit
mustan valon
enkelit
meren pisaran
enkelit

laiturilla odottavat
sanattomat enkelit

lohduttomien unien enkelit
ja lohduttaja-enkelit

yksinäisyyden enkelit

kohti käyvät enkelit”
― Heidi Liehu, Keskiyön enkelit

“Kävellessäni rannalla
auringonkalpea yksinäisyyteni
seuranani
västäräkin poikanen sen minulle kuiskasi:
Iloisilla ihmisillä ���ä��ä
on iloista
surullisilla
surullista
ja keikutti
��������öää��&�����ܴ�;
― Heidi Liehu, Kultaiset tikapuut

“suonieni pimeys tunkee esiin,
silmistäni, korvistani,
suustani
navastani”
― Heidi Liehu, Pitkät hyvästit

“Älä viivy muistoissasi
tänne tullaan suutelemaan,
vielä kerran
huutamaan kuin armaat,
kunnioituksesta pimeyttä kohden
kuolemaa”
― Heidi Liehu, Pitkät hyvästit

“Taivas: kylmä
Maa: kylmä
Minä: harhautunut
niiden väliin”
― Heidi Liehu, Pitkät hyvästit

“4. KOHTAUS
Autossa miellyttävä tuoksu: aurinko on lämmittänyt tekstiilejä.
(Tennis-ruonosta kohta)”
― Jukka Viikilä, Runoja

“Zāles nomiršana ir
klusa nomiršana -
neviens nav dzirdējis,
ka zāle
kliedz...”
― Ojārs Vācieties

“Jospa tämä taivas joka kantaa
loppumattoman etäisyyden väriä
olisi yhtä läheinen ja käteentuntuva kuin maa.
Jos voisi kuin unessa
havahtua koskettamaan sen pilvihiuksia
ja tuntea sen vuorenkasvot lähellään.
Kuitenkin
(Leonardo sen tiesi
maalatessaan multaa taivaan läpi)
häipyvämpiä ovat kissat ja ruoho ja puut
kuin taivas.”
― Sirkka Selja, Enkelin pelto

“On asioita hoidettavana, haravointi. Pihalla minä ja muurahaiset
järjestämme maailmaa, se menee niin helposti sekaisin.”
― Anja Erämaja, Joku menee aina ensin