Å·±¦ÓéÀÖ

“Painoin pääni pulpettia vasten ja ajattelin että tämä koulu oli valtava leivinuuni jossa paistettiin laudaturylioppilaita, muita ei hyväksytty; tiesin että epäsosiaalisia, epäsosiaalisiksi leimattuja, savustettiin koulusta, keskiluokilla kun en vielä ollut "yli yhdeksikön mies" oli minuakin uhkailtu, ja minä muistin sen naapurin pojan jonka kaikki numerot oli opettajien yhteisestä sopimuksesta pudotettu, jonka keskiarvo oli juuri ja juuri laskenut lukioonpääsyrajan alle, jonka tiedettiin käyttävän huumeita. Meidän koulumme oli suljettu yhteisö, en tuntenut enää juuri ketään sen ulkopuolelta, tunsin pelkästään eliittiperheiden lapsia, eliittivanhempia, eliittikoulun opettajia, vain Jonna häilyi mielessäni jonakin saavuttamattomana poikkeuksena ja Nenekin oli eri asia. Olin opettajia vastaan, joskus, sittenkin vain harvoin, enhän kumminkaan yrittänyt muuttaa mitään, vaivihkaa asenteeni muotoutuisivat koulun asenteiden mukaisiksi, minusta tulisi kunnon kansalainen niin kuin joka helvetin idiootista tässä koulussa. Vanhempani olivat lääkäreitä, hienoista rikkaista perheistä kumpikin, äiti oli käynyt tätä samaa helsinkiläistä koulua jota minä nyt olin lopettelemassa, jopa isoäiti oli tässä samassa laitoksessa opetettu löyhyttelemään pitsinenäliinaa oikealla tavalla. Tällaisista vaikutteista oli peräisin minun keskeneräinen maailmankatsomukseni, en välittänyt mistään, paitsi tytöistä joita parhaan taitoni mukaan metsästin leveään sänkyyni. Kävin koulua koska minut oli sinne pikkupoikana passitettu, haavelin lääkärin urasta, en tiennyt miksi haaveilin mutta haaveilin kumminkin; koska minulle ei ollut kovinkaan vaikeaa menestyä koulussa sain pontta haaveilleni, ylpistyin, käytin "älykkyyttäni" hyväkseni tyttöihin vaikutusta tehdessäni, niin kuin Sannaan joka taisi pitää minua suurenakin nerona, ja minä syytin koulua enkä tiennyt oliko sekään oikein.”
― Harri Sirola, Abiturientti

“Joskus tuntui etten olisi voinut löytää mitään täyttymystä ennen hautaa, sehän oli lopullinen päämäärä, muu oli vain välivaihetta, ja tammikuun alussa tunsin joutuneeni kokonaan tuon välivaiheen armoille, pelkäsin ylioppilaskirjoituksia ja olin ajanut itseni emotionaaliseen katastrofiin.”
― Harri Sirola, Abiturientti

“Miksi minun olisi pitänyt lukea? Tietysti jotta pääsisin korkeakouluun, jotta minusta tulisi kunnon kansalainen. Vanhempani olivat molemmat lääkäreitä, niin, mutta ihmisiä kai he silti olivat eivätkä mitään riistäjäluokan petoja; tottahan he tienasivat enemmän kuin monet muut mutta eivät he upporikkaita olleet, tavallisia sairaalalääkäreitä jotka ruikuttivat reaalipalkkansa putoamista kun joskus luotua "herran" elintasoa oli niin vaikea säilyttää, eikä se mistään muusta kiikastanut kuin että menoja oli enemmän kuin tuloja, tuloja oli tarpeeksi, menoja oli liikaa. Vaikka vanhempani joskus, luullakseni, yrittivät opettaa minua nöyräksi, ymmärtäväksi (äiti jopa äänesti demareita) väijyi vanha vauraus kaikkialla: perintöosake Merikadulla, sataviisikymmentä neliötä, suvussa muinoin vaikuttaneelta suurliikemieheltä meillekin yltäneillä arvopapereilla hankittu kesämökki Kirkkonummella.”
― Harri Sirola, Abiturientti