Å·±¦ÓéÀÖ

“Luultavasti myrskyjä onkin vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu.”
― Tove Jansson

“Se on ensimmäinen suudelma, jonka hän on ±ð±ô䳾änsä aikana antanut omasta aloitteestaan, ja hän toivoo sen kertovan Willemille kaiken, mitä hän ei voi sanoa, edes pimeässä, edes aamun harmaassa kajossa: kaiken mitä hän häpeää, kaiken mistä hän on kiitollinen. Tällä kertaa hän pitää silmät kiinni ja kuvittelee, että pian itsekin pääsee sinne, minne ihmiset menevät suudellessaan, harrastaessaan seksiä: maahan jossa hän ei ole koskaan käynyt, paikkaan jonka hän haluaa nähdä, maailmaan joka toivottavasti ei ole häneltä ikuisesti kielletty.”
― Hanya Yanagihara, A Little Life

“-Oletko sinä onnellinen? minä kysyin.
-Hyvältä tuntuu, mutisi Fredrikson ja katsoi hämillään merelle. (Siitä tiesin että hän oli kauhean onnellinen.)”
― Tove Jansson, Moominpappa's Memoirs

“Mihin tahansa kyllästyisinkin, niin aina pysyn onnellisena, sillä onnellinen on se, joka pystyy luomaan itselleen onnellisen kohtalon. Onnellinen kohtalo taas on hyvä mieliala, hyvät taipumukset, hyvät teot.”
― Marcus Aurelius

“Pienen hetken olen onnellinen juuri sillä tavalla kuin onnea yleensä suodaan, pienissä erissä, ponnistuksen jäljiltä, muutaman hengityksen verran, kunnes ±ð±ô䳾ä taas nielaisee onnen ja jäljelle jää vain tylsyys ja kauhu, useimmiten molemmat.”
― Antti Holma, Kaikki ±ð±ô䳾ästä

“MITÄ jos
sinusta ei todella koskaan tulisi onnellisempaa kuin mitä olet nyt, niin kuinka se vaikuttaisi
siihen mitä tekisit ja olisit juuri nyt, tai mitä haluaisit tehdä ja olla?”
― Suvi Valli, ·¡±ô䳾ä:°ì±ð°ù³Ù´ÇÂá²¹

“Kohtuus on ehdottomasti paras vaihtoehto näissä puuhissa, ja joka ei osaa niellä vodkaryyppyä yököttelemättä, pysyköön raittiina. On valta valita. Jos katsoo tulevansa onnelliseksi ryystämällä valkeaa eritettä, jota saadaan naudan vulgääristä tissistä, niin olla hyvä vaan. Ja saa sitä juoda kefiiriä ja vattumehua tai kivennäisvettä ja kotikaljaa ja marjasoppaa. Pääasia, että elää onnellisena eikä kummittele kuoltuaan.”
― Veikko Huovinen, Mikäpä tässä

“Oikeasti: olen onnellinen. Jos joku kysyisi sitä minulta juuri nyt, en tiedä mitä vastaisin, mutta kyllä minä olen.”
― Juha Itkonen, Ihmettä kaikki

“Ei kulu kauaakaan, kun palaan jälleen kotimaahani töitteni äärelle. Tekee mieli syleillä kaikkea näkemääni, niin ikävä minulla on ollut. En ole ennen huomannut, miten kauniita pilvet ovat täällä, miten raikasta on ilma ja jotain viehättävää siinä, miten kalvakat kanssaeläjät kävelevät tyynesti katuja, jonottavat vuorojaan puupaneloiduissa auloissa ja miten erityinen esine on mattopiiska. Ja kuinka mukava on puhua omaa kieltä, kuunnella sen sorinaa, soittaa ystäville ja mennä katsomaan esitystä, jossa ihonvärisiin asuihin pukeutuneet naiset ottavat asentoja teatterisalissa. Erityisesti olen kaivannut ³Ù²âötäni, paitsi itse kirjoittamista myös sellaista tunnetta, että kirjoituksiani odotetaan ja mielipiteitäni kuunnellaan, että sovitulla kellonlyömällä minun tulee olla jossakin tietyssä paikassa mukanani papereita ja muistiinpanoja ja saan tuntea itseni hyödylliseksi. Sanoja voi toki laittaa paperille muuallakin, mutta lopulta ne tulevat todeksi vasta sitten kun ne julkaistaan ja joku ne lukee. Barcelonassa töitäni ei tunneta, ja puheeni siitä, että kirjoitan jotakin, merkitsevät mieheni perheelle lähinnä sitä, että minulla on hauska harrastus, joka on mukava mainita, kun sukulaisia tulee kylään. Mutta Helsinkiin päästyäni otan pyöräni ja ajan halki kaupungin, nautin tuulen suhinasta puiden latvoissa ja menen tapaamisiin, joissa juodaan kahvia ja puhutaan kohtauksista ja dramaturgioista, ja silloin kaikessa piilee tarkoitus, ja tuntuu, että olen onnellinen.”
― Saara Turunen, Järjettömiä asioita

“Isä, epäilit ettei meillä ole kieltä tälle uudelle todellisuudelle. On minulla. Olen silloin tällöin onnellinen. Niin voi käydä yllättäen, suihkussa tai aamupalapöydässä. Saan aaltomaisen tunteen, että kaikki on hyvin. Tai jos ei hyvin niin sinne päin.”
― Antti Rönkä, Silloin tällöin onnellinen

“Vasta lattialla maatessani olen ymmärtänyt, ettei ±ð±ô䳾ää ole tarkoitus kokea niillä tavoilla, joilla olen yrittänyt, eikä niillä tavoilla, joilla muut ympärilläni näyttävät sitä kokevan. Elämää on tarkoitus kokea niin, että tarkkailee varjoja seinillä, että pysähtyy ihmettelemään tammikuun kalvakoita puita ikkunan edessä. Ohikulkijoiden pipoja, lenkkeilijöiden tapaa juosta. Lapsen varpaita. Puolison olkapäitä, rintaliivejä.

Suurin onni on nukkua. Suurin onni on maata lattialla. Heitellä palloa, ottaa se kiinni. Silloin kaikki on niin hidasta, että maailman havaitsee tarkkana ja totena, ja voi olla rauhassa ja ajatella ja kuvitella.

Silloin kelpaa tuijottaa seinää ja kuunnella, miten muut hengittävät ja miten itse hengittää, eikä mitään muuta ole. (Varjotajunta s. 69-70)”
― Salmenniemi, Harry