Å·±¦ÓéÀÖ

“töissä esimies kysyy miksi en
kaada kahviin maitoa

puhuu ymmärtävästi alaistensa poissaoloista
±è±ð°ù³ó±ð²õ²â¾±²õ³Ùä

ei ymmärrä että perhesyy se on sekin että

perhettä ei ole”
― Arno Kotro, Sanovat sitä rakkaudeksi

“Simonin läsnäolo vaikutti aikuisiin. Jotenkin hän sai heidät avautumaan. Isä kiusoitteli äitiä. Äkkiä kaikki nauroivat. Ja lyhyeksi hetkeksi naamiot putosivat. Lyhyen hetken olimme hyvin läheisiä. Samassa tunne katosi. Aikuisten kasvot sulkeutuivat. Kunpa olisin voinut tallentaa ne hetket. Olisin halunnut ripustaa ne seinälle. Kuin kuvan. Olisin pyytänyt kaikkia katsomaan kuvaa. Sitten olisin sanonut: "Muistatteko tämän? Tämä tapahtui juuri äsken. Se on hyvin tärkeää. Kaikkein tärkeintä.”
― Peter Høeg, Gennem dine øjne

“Aina Tuomkasen kanssa tavatessamme jatkamme niin sanotusta siitä, mihin jäimme, mutta usein minua kalvaa silti epäluulo: pidänkö häntä itsestäänselvyytenä niin kuin perheenjäsentä? Hän nyt vain on sitä: palaan hänen seurassaan johonkin sellaiseen perustilaan, johon ihminen palaa ollessaan turvassa. En vahdi itseäni ulkopuolelta enkä mieti, miten minun pitäisi olla.”
― Antti Holma, Kaikki elämästä

“Lapsena ja nuorena kuuluu asiaan hävetä omia vanhempiaan. Itseään teini voi vielä jotenkin yrittää hallita, mutta omat vanhemmat â€� he ovat kuin luonnonvoima, jonka aisoissa pitäminen on lähes mahdotonta. Muistan prinsessa Victorian kertoneen tv-dokumentissa, miten hirveää oli, kun vanhemmat tulivat avoimien ovien päivänä vierailulle hänen esikouluunsa ja hyppivät muiden isien ja äitien kanssa pupujusseina piirissä. Carl Gustafilla oli naurettavat flanellikorvat päässä ja kaiken lisäksi hän oli kuningas. Kruununprinsessa häpesi kuollakseen.”
― Katriina Järvinen, Kaikella kunnioituksella : Irtiottoja vanhempien vallasta