Å·±¦ÓéÀÖ

“kun jonkun menettää
ei hänessä menetä

pelkästään häntä


kokonainen pienoiskulttuuri siinä katoaa

tavat
sanat
tottumukset
paikat
eleet
ilmeet

yksi salainen maailma

rakas ja käsitettävä
keskellä tätä käsittämätöntä

tuhoutuu

se on kaksijäsenisen alkuperäiskansan tuho
sukupuutto

ei se voi syntyä uudestaan kenenkään kanssa


kerran tuhottu

pysyy tuhottuna aina”
― Arno Kotro, Sanovat sitä rakkaudeksi

“töissä esimies kysyy miksi en
kaada kahviin maitoa

puhuu ymmärtävästi alaistensa poissaoloista
±è±ð°ù³ó±ð²õ²â¾±²õ³Ùä

ei ymmärrä että perhesyy se on sekin että

perhettä ei ole”
― Arno Kotro, Sanovat sitä rakkaudeksi

“istuimme niitä pitkiä iltoja
silti aina liian lyhyitä

ahmimme toisiamme kuin pelossa että
kaikki loppuu äkkiä”
― Arno Kotro, Sanovat sitä rakkaudeksi

“aikaa sitten
lapsen yksinäisyydessä
satumaailmoissa

ajattelin että jossain joskus
täytyy olla joku

että sinä jonkin aikaa olit se

ei ole ihan vähän sanottu”
― Arno Kotro, Musta morsian

“ja sitten tuli tämä
draama-addiktio

me katsomme ±ð±ô䳾ää
teatterikiikareilla

tulemme toistemme piikittelystä
riippuvaisiksi kuin

paatuneet narkomaanit

kultainen keskitie

liian kallis kuljettavaksi”
― Arno Kotro, Sanovat sitä rakkaudeksi

“Mies ja nainen, minne menevät ²âöksi, missä asennossa
he nukkuvat, millainen on lakanoitten tuoksu ja mihin
aukeaa ikkuna, kun ulkona tuulee ja seinä on kylmä, kun
±ð±ô䳾ä on eletty tyhjiin, ja rakkaus loppuun.”
― Joni Pyysalo, Parittelun jälkeinen selkeys

“me olemme kuin vanha aviopari
sanot hiljaa

emme me ole

ei tällä määrällä eripuraa tule keistään

vanhaa avioparia”
― Arno Kotro, Sanovat sitä rakkaudeksi

“Uni tuli viereeni seisomaan ja tarttui kylmään käteeni.
Ja uni vei minut vuoteelle istumaan ja käski minun
hyväillä itseään ja minä hyväilin. Ja uni riisui minulta
vaatteet ja sitten itsensä ja meni peiton alle.
Ja uni kohotti hymyillen täkinkulmaa ja pyysi minua
tulemaan viereensä lämpimään ja lämmittämään itseään
ja minä menin. Ja uni suuteli minua ja piti raskasta
päätäni kaksin käsin ja vannoi minulle rakkautta.
Ja uni painautui minua vasten ja minä hyväilin unen
painavaa lämmintä vartaloa ja uni hyväili minun kylmää
ruumistani ja minä vapisin. Ja uni tarttui minun
sykkivään jäykkyyteeni ja avasi minulle suuren syvän
sylinsä ja kuiskasi minua tulemaan. Ja uni opasti minut
sisäänsä ja minä menin.”
― Hannu Helin, Tärisen maailman kyljessä: runoja

“sinuun on kasvanut uudenlaisia karvoja ja sinuun on ylipäänsä kasvanut
karvoja. Poskissasi nukkaa rinnassasi ruskeaa rähmää sinun, minä olen sinun”
― Maaria Päivinen, Sinun osasi eivät liiku