Å·±¦ÓéÀÖ

“Silloin tällöin ±ð±ô䳾ässä käy niin onnellisesti, ettei ihminen ehdi pystyttää suojuksiaan ja paljastaakin vahingossa itsensä, ja sellaisesta voi seurata esimerkiksi ²â²õ³Ùä±¹²â²â²õ.”
― Antti Holma, Kaikki ±ð±ô䳾ästä

“Kolmannella kymmenellään hän oli ajoittain luonut katseen ystäviinsä ja tuntenut niin puhdasta, syvää tyytyväisyyttä, että oli toivonut maailman heidän ympärillään yksinkertaisesti lakkaavan olemasta, ettei kenenkään heistä tarvitsisi siirtyä eteenpäin siitä hetkestä, jossa kaikki oli tasapainossa ja hänen kiintymyksensä heitä kohtaan täydellistä. Mutta niin ei tietenkään koskaan käynyt: silmänräpäystä myöhemmin kaikki oli toisin, ja hetki haihtui vähin äänin.”
― Hanya Yanagihara, A Little Life

“Me olimme tehneet yhdessä ihmisen ja nähneet, kun hän kuoli. Joskus minusta tuntui, että meitä yhdisti fyysinen side, pitkä köysi Bostonista Portlandiin asti: kun hän nykäisi omassa päässään, minä tunsin sen. Se seurasi häntä kaikkialle, se seurasi minua kaikkialle, tämä loistava punos joka venyi ja kiskoi muttei koskaan katkennut, ja aina kun liikahdimme, se muistutti meitä siitä mitä emme enää milloinkaan saisi.”
― Hanya Yanagihara, A Little Life

“Parasta olisi vain halata ystäviään, ikään kuin aina viimeistä kertaa, ja olla pahoillaan.”
― Jukka Viikilä, Akvarelleja Engelin kaupungista

“Ystävän kanssa
vaihdetaan kuulumiset,
huonot hyviksi.”
― Pekka Kytömäki, Ei talvikunnossapitoa

“En tunnistanut itseäni, kun olin hänen kanssaan. En tunnistanut innostunutta, eloisaa poikaa, joka minusta kuoriutui. En tunnistanut ohimoilleni nousevaa kuumotusta, vaikka se johtui ajatusten kiihkosta ja mielikuvituksen lennosta. Enkä enimmäkseen tunnistanut mielihyvää, jolla minut palkittiin uudesta lahjakkuudestani: kun silmät laajenivat hämmästyksestä ja ilosta ja naurusta. Syvänsinistä loistoa. Sellaisena valuuttana palkkioni sain, voisi kai sanoa.”
― David Grossman, Komt een paard de kroeg binnen

“Olen lukenut vierailijoiden käsitteestä, sellaisesta konseptista, jonka mukaan kaikki me olemme enemmän tai vähemmän vain vierailijoita toistemme ±ð±ô䳾ässä. Jotkut vierailevat koko ±ð±ô䳾än, jotkut vain lyhyen aikaa. Minua ajatus on lohduttanut silloin, kun olen surrut niitä ihmisiä, jotka ovat päästäneet irit minusta tai joista olen itse joutunut päästämään irti.”
― Antti Holma, Kaikki ±ð±ô䳾ästä

“Ei ketään pysty vahtimaan koko ±ð±ô䳾ää.”
― Antti Halme, Metalliveljet ristiretkellä

“Menen Horacen luo ja puristan hänenkin kättään. En pysty sanomaan mitään, koska tunnen jollakin merkillisellä tavalla rakastavani häntä ja toivon että hän olisi isäni, eikä silloin ole helppo puhua. Hän ei sano mitään koska tietää hyvin että tällaisina hetkinä sanoilla ei ole merkitystä. Hän vain taputtaa minua olalle, ja viimeinen mitä Port Warehousesissa kuulen on Eddie Lynchin ääni kun hän sanoo miehille takaisin töihin siitä, senkin vetelä mulkkulauma.”
― Frank McCourt, 'Tis

“Minä etsin hänet ja jos en löydä, minulla on valo jonka hän heijasti.”
― Marisha Rasi-Koskinen, REC

“Olen alkanut ymmärtää, että lyhyestä kestostaan huolimatta tuo saattoi olla yksi ±ð±ô䳾äni tärkeimmistä ihmissuhteista, vähintään kahdesta syystä. Ystävyys on radikaali, vallankumouksellinen voima. Olin ylpeä meistä, ja kiitollinen siitä että joku, jota pidin niin suuressa arvossa, oli valinnut minut. Hänen läsnäolonsa oli ensimmäinen ulkomaailmasta löytynyt kokemukseni solidaarisuudesta. Jos sellaisen saa kokea varhain, se on kuin rokote kylmyyttä vastaan.”
― Anu Silfverberg, Sinut on nähty

“Kyselemme kuulumisia, molempien äänessä jokin iloinen, vilpitön kohotus. Minulla on kuin onkin ollut ¾±°ì䱹ä häntä.”
― Antti Holma, Kaikki ±ð±ô䳾ästä

“Hän tuli suojausteni läpi kahvitauolla.”
― Antti Holma, Kaikki ±ð±ô䳾ästä

“Kerroin, ettei ihminen voi määrätä ystävyyttä olemaan, se tapahtuu tai ei tapahdu, se joko on tai ei ole.”
― Antti Holma, Kaikki ±ð±ô䳾ästä

“Silloin Sarilla ei enää ollut antaa mitään vastineeksi, paitsi ikuinen ystävyytensä.”
― Antti Holma, Kaikki ±ð±ô䳾ästä

“Nyt minun vain olisi pakko saada puhua jollekulle, ystävälle, siitä että minua pelottaa kaikki.”
― Antti Holma, Kaikki ±ð±ô䳾ästä

“Tällainen englantilaisen papin ja suomalaisen papinpojan läheisyys on sosiaalisen epämukavuuden kaunein kukkanen: se ei sisällä tunteellisia purkauksia, halailua tai muita sentimentaalisuuksia, vaan koko ²â²õ³Ùä±¹²â²â²õ syntyi kahden hyvin reviiritietoisen ihmisen välille nimenomaan molemminpuolisesta varovaisuudesta.”
― Antti Holma, Kaikki ±ð±ô䳾ästä

“Aina Tuomkasen kanssa tavatessamme jatkamme niin sanotusta siitä, mihin jäimme, mutta usein minua kalvaa silti epäluulo: pidänkö häntä itsestäänselvyytenä niin kuin perheenjäsentä? Hän nyt vain on sitä: palaan hänen seurassaan johonkin sellaiseen perustilaan, johon ihminen palaa ollessaan turvassa. En vahdi itseäni ulkopuolelta enkä mieti, miten minun pitäisi olla.”
― Antti Holma, Kaikki ±ð±ô䳾ästä

“Petin luottamuksesi. Anna anteeksi.

Neljä sanaa, puolitoista milligrammaa lyijyä, korkeintaan.
Kahdeksassadasosa sinikantista ruutuvihkoa, jota myydään Agricolankadulla välitunnilla.
Niin

kevein asein murskataan muuri, jota hän on tiili tiileltä, kuukausi kuukaudelta ja vuosi vuodelta rakentanut.

Hän seisoo tiilimurskan keskellä, syyttäjä, jonka on pakko luopua syyttämisestä, kuuro, jonka on pakko kuulla.
Naurettava, jonka on pakko nauraa, ja

naurankin, noustessani penkille ja katsoessani kauan kaipaamani kaivatun perään.

Karhupuiston karhupatsaan juurella Ritva kääntyy, vilkuttaa minulle, ja kun vilkutan takaisin, on kädessäni kaikkien näkemieni elokuvien voima ja suru ja anteeksianto.”
― Pirkko Saisio, Vastavalo