Å·±¦ÓéÀÖ

“Hän tuli luokseni varhain aamulla eräänä päivänä
sateen jälkeen, yö oli kastellut lakanoita
(sinä minua häntä)

tuollaista pientä poikaa voisin rakastaa; vein pikkuauton hänen
°ìä»å±ð²õ³Ùää²Ô

olen kovempaa kuin valoa

poika nauroi, poika kuin lepakko kun juoksin päin ovia, näkö sumeni

mutta vatsaa kouri valtava onni.”
― Maaria Päivinen, Sinun osasi eivät liiku