Å·±¦ÓéÀÖ

“Olipa kerran tyttö,
joka tahtoi olla prinsessa.

Pää 100% tylliä,
kahvipakettikruunu
ja taukoamaton polotus:
kerrokerrokuvastin
kerro kuka, arvaa kuka!

Herne patjan alla murenee tomuksi,
mutta tyttö juoksee yöt metsiä, suutelee
sammakoita ja sammakoilla kieli
vatsanpohjaan saakka.

Kokonaisen kesän tyttö roikottoo palmikoita vintin ikkunasta,
vaikka kylän pojat kivittävät ruudut rikki.
Tulee kuhmu ja tulee haava,
mutta prinsessaa ei tule.

Salaa
tytölle kasvaa villieläinsilmät ja säikyt jalat.

Silmissä villieläimet vaanivat
syli täynnä marmorikuulia
ja jokaisessa kuulassa tyttö, jota ei kohta ole,
sillä tyttöjen aika on nopea,
tyttöjen aika on villieläimen säikyt jalat.”
― Kristiina Wallin, Kengitetyn eläimen jäljet