Å·±¦ÓéÀÖ

“Huomaan ajattelevani tilallisten kokojen sijasta ajallisia mittakaavoja, katson ystävääni ison tien toiselta puolen ja näen lapsen, josta yhtäkkiä on tullut isä.”
― Antti Holma, Kaikki ±ð±ô䳾ästä

“Kasetilta purkautuva hevi peittyi palikoiden kauhomisen mekkalaan. Vähitellen sormet menivät rasvaisiksi, leekojahan ei koskaan pesty, niissä oli viisivuotiaan syljenjäämiä, kun alahuuli oli lerpattanut kokoamisen innossa vähän liian kauan.”
― Tommi Liimatta, Jeppis

“Muumipappa oli ruvennut kuvaamaan lapsuuttaan. Kirjoittaessaan hän oli aina niin liikuttunut että melkein itki. Hän oli ollut erikoinen ja lahjakas lapsi, jota kukaan ei ymmärtänyt. Vanhempana hän sai osakseen yhtä vähän ymmärtämystä, ja hänen ±ð±ô䳾änsä oli kaikin puolin kauheaa. Muumipappa luki kaiken kirjoittamansa ja ajatteli, miten kaikki katuisivat lukiessaan hänen muistelmiaan. Silloin hän ilostui jälleen ja sanoi itsekseen: -Se on heille oikein!”
― Tove Jansson, Finn Family Moomintroll

“En tunnistanut itseäni, kun olin hänen kanssaan. En tunnistanut innostunutta, eloisaa poikaa, joka minusta kuoriutui. En tunnistanut ohimoilleni nousevaa kuumotusta, vaikka se johtui ajatusten kiihkosta ja mielikuvituksen lennosta. Enkä enimmäkseen tunnistanut mielihyvää, jolla minut palkittiin uudesta lahjakkuudestani: kun silmät laajenivat hämmästyksestä ja ilosta ja naurusta. Syvänsinistä loistoa. Sellaisena valuuttana palkkioni sain, voisi kai sanoa.”
― David Grossman, Komt een paard de kroeg binnen

“Aikuisten lapsuus roikkuu repaleisena ja puhkottuna heidän sisimmässään kuin käytetty ja koinsyömä matto jota kukaan ei ajattele eikä tarvitse. Heistä ei näe että heillä on ollut lapsuus, eikä heiltä uskalla kysyä miten he käyttäytyivät päästäkseen sen läpi ilman että se jätti heidän kasvoihinsa syviä arpia ja jälkiä.”
― Tove Ditlevsen, Childhood

“Olipa kerran tyttö,
joka tahtoi olla prinsessa.

Pää 100% tylliä,
kahvipakettikruunu
ja taukoamaton polotus:
kerrokerrokuvastin
kerro kuka, arvaa kuka!

Herne patjan alla murenee tomuksi,
mutta tyttö juoksee yöt metsiä, suutelee
sammakoita ja sammakoilla kieli
vatsanpohjaan saakka.

Kokonaisen kesän tyttö roikottoo palmikoita vintin ikkunasta,
vaikka kylän pojat kivittävät ruudut rikki.
Tulee kuhmu ja tulee haava,
mutta prinsessaa ei tule.

Salaa
tytölle kasvaa villieläinsilmät ja säikyt jalat.

Silmissä villieläimet vaanivat
syli täynnä marmorikuulia
ja jokaisessa kuulassa tyttö, jota ei kohta ole,
sillä tyttöjen aika on nopea,
tyttöjen aika on villieläimen säikyt jalat.”
― Kristiina Wallin, Kengitetyn eläimen jäljet

“Kovien kanssa kaveerataan silloin kun he sen sallivat.”
― Tommi Liimatta, Jeppis

“Missä olit kun kuulit Kekkosen kuolemasta, koulunpihalla kuhistiin. Vain sähkökatko oli aiemmin saanut jokaisen näin ujoilematta puhumaan toisilleen. Silloin oli rinnakkaisluokan Vessku kääntynyt puoleeni: mä olin vessassa ko valot sammu, johon Timo: mä leikin Hiimäneillä.”
― Tommi Liimatta, Jeppis

“Lapset eivät myöskään unohda niitä vuosia kun äiti ja isä riitelivät kaikki matkat mökille tai niitä öitä kun liian humalassa oleva juhlaväki lauloi aamuun asti saunan pukuhuoneessa karaokea. Heidän sieluunsa on ikuisesti tatuoituna se päivä kun toinen vanhemmista muutti pois yhteisestä kodista tai sairastui vakavasti. Lapsen muisti on lahjomaton, vaikka me aikuiset toivoisimme, ettei aivan kaikki tapahtunut olisi jättänyt jälkeä.”
― Nina Honkanen, Onnelliseksi â€� seksuaalisuus läpi ±ð±ô䳾änkaaren

“Ihmisen perusvirhe on tämä. Aina tahdotaan, että huomenna olisi paremmin kuin eilen. Jos on elänyt kurjan ja köyhän lapsuuden, tietenkin haluaa omalle lapselleen paljon hattaraa ja paikallisradiokanavia. Mutta siitäpä kasvaa pullea lapsukainen, joka ei ymmärrä hanurimusiikin päälle. Pullukan mahdollisuuksia on heikennetty. On diapeettestä, suolapeettestä ja makeutusainepeettestä.”
― Tuomas Kyrö, Mielensäpahoittajan Suomi

“Mehän olimme käyneet vain lasten unissa.
Täällä oli erilaista.
Paikka oli kylmä. Kalliomaisema. Tuulenpieksämä, harmaa. Torjuva.
Sellaisena sen luultavasti koimme. Vaikka emme koskaan puhuneet asiasta jälkeenpäin.
Nyt sanoisin että luultavasti koimme sinä yönä ensimmäistä kertaa sisältäpäin aikuisen ihmisen perusmielialan.”
― Peter Høeg, Gennem dine øjne

“Lapsuuden kotipaikkakunta on oikeastaan aivoihin upotettu mikrosiru, jota ei mitenkään saa pois ja joka lähettää heikkoja signaalejaan halki ±ð±ô䳾än.”
― Antti Holma, Kaikki ±ð±ô䳾ästä

“Isä kuuntelee pilvenpiirtäjän raunioilla lapsensa ongelmia, jotka ovat aikuiselle triviaaleja sattumuksia, todellisten ongelmien pienoismalli, mutta lapselle maailmankuvaa muokkaavia katastrofeja.”
― Antti Holma, Kaikki ±ð±ô䳾ästä