Å·±¦ÓéÀÖ

“Perlu dua orang untuk merayakan cinta dan kesetiaan. Meskipun hanya perlu satu orang, untuk menghancurkan jalinan kasih yang dibangun bertahun-tahun. (206)”
― Asma Nadia, Assalamualaikum, Beijing!

“Kukaan ei tullut
oikeasti rakastanut

olin vain ruma prinsessa
sydämessä jäähilettä

sata vuotta turhaa unta”
― Kirsimari Aho, Prinsessalaulu

“Liekki sammuu
turha on runoilijan uneksia
kukaan ei usko minulle rakkauttaan
sydämeni hakkaa noitarumpujen tahtiin
prinssit ratsastavat pois
ensin kastavat tunteeni
unohduksen musteeseen”
― Kirsimari Aho, Prinsessalaulu

“Olipa kerran tyttö,
joka tahtoi olla prinsessa.

Pää 100% tylliä,
kahvipakettikruunu
ja taukoamaton polotus:
kerrokerrokuvastin
kerro kuka, arvaa kuka!

Herne patjan alla murenee tomuksi,
mutta tyttö juoksee yöt metsiä, suutelee
sammakoita ja sammakoilla kieli
vatsanpohjaan saakka.

Kokonaisen kesän tyttö roikottoo palmikoita vintin ikkunasta,
vaikka kylän pojat kivittävät ruudut rikki.
Tulee kuhmu ja tulee haava,
mutta prinsessaa ei tule.

Salaa
tytölle kasvaa villieläinsilmät ja säikyt jalat.

Silmissä villi±ð±ôä¾±³¾±ð³Ù vaanivat
syli täynnä marmorikuulia
ja jokaisessa kuulassa tyttö, jota ei kohta ole,
sillä tyttöjen aika on nopea,
tyttöjen aika on villieläimen säikyt jalat.”
― Kristiina Wallin, Kengitetyn eläimen jäljet

“Olipa kerran tyttö,
joka ei tahdo olla prinsessa.
Olipa kerran tyttö,
joka ei opettele niiaamaan maahan saakka
ja olipa kerran tyttö,
jonka palmikoissa kiipeävät
kovakuoriaiset, muurahaiset, linnut.
Olipa kerran uusi satu,
joka on senpituinense,
sillä kaikella on mittansa ja määränsä.

Paitsi sudenkorennoilla, paitsi heinäsirkoilla,
paitsi västäräkkiparvilla,
tyttö huutaa.
Luomilla kasvaa ruoho,
luomet raskaana apilasta,
korvat raskaana kavioista,
tassuista, sorkista.

Tyttö kasvattaa kuonon,
sylkee marmorikuulia parvekkeelta ja kasvattaa suun
täyteen pedon puhetta.
Tytön äiti sanoo:
Puhu ihmisten kieltä, puhu asuinhuoneiden kieltä.”
― Kristiina Wallin, Kengitetyn eläimen jäljet

“Salaisuus:
olen toista maata,
syön suden
mutta en tule kylläiseksi.

Yöllä puren
metsästäjältä korvan irti,
nuolen iholta hikeä
ja pihkaa,
nuolen ja nielen.

Sellainen olisin,
jos riisuisin vaatteet,
jos olisi karva
ja herkkä vainu.”
― Kristiina Wallin, Kengitetyn eläimen jäljet