Å·±¦ÓéÀÖ

“olenko kuollut

lojun rannalla huumorintajuttomana
minua ei ole löydetty, kärrätty keskussairaalan kellariin
sänky rämisten, joku raottaa silmiäni
kavahtaa alakuloa
olenko kuollut
jos elintoimintoni ovat semanttisen väittelyn varassa
epävarmuus saattaa huvittaa minua

hengitin vettä
uskoin olevani meduusa
läpäiseminen oli vaivatonta
minulla oli virtaus
uskoin luonnontieteisiin ja mielikuvitukseen
uiminen oli kävelyä luontevampaa

kun meri jäätyi, piilouduin ilmakuplaan
kysymykset olivat vakavia
otin osaa suruuni

menetinkö vai sainko

kahlasinko vain, palasin,
ajatukseni juoksivat edellä, valkoinen
hirvi veti henkeä ja sukelsi

rakastin
sarvet pistivät esiin vedestä ja sinä
hämmästyit kaikkea
mitä sanoin”
― Kristiina Lähde, Kuinka voisit minulta puuttua